Siirry pääsisältöön

Naisten pankin kävelyllä, Jyväskylä

Kävele naiselle ammatti! Vuonna 2007 alkunsa saanut Naisten Pankki on kerännyt jo useita vuosia varoja kehitysmaiden naisten toimeentulon tueksi. Kun autat naista, autat yleensä koko perhettä ja yhteiskuntaa, kuten Naisten Pankissa on todettu. Monissa maissa hyväntekeväisyyskävelyt ovat olleet jo pitkään yksi tapa saada väkeä liikkeelle hyvän asian puolesta konkreettisesti ja mikäpä sen mukavampaa!

Naisten Pankin kävelyllä kyse ei ole pitkästä ja uuvuttavasta kävelylenkistä, vaan hyvän mielen kävelystä, johon yhdistyy lahjoitus. Lahjaksi voi antaa esimerkiksi ammatin, yrittäjyyskoulutusta, pienlainan tai päivähoitoa lapselle, jotta äiti pystyy osallistumaan koulutukseen.
Jyväskylän Naisten Pankin kävelytapahtuma järjestettiin tällä kertaa Äijälän alueen maisemissa. Lähtöpaikalla Viherlandian parkkipaikalla naistenpankkilainen Päivi Aalto toivotti kävelijät tervetulleiksi mukaan ja ennen kävelylle lähtöä teimme aurinkoiset alkuverryttelyt Henna Kauton (IWELLO) johdolla. Hyvä lämmitellä hieman lisää sen jälkeen, kun olin juuri viipottanut Äijälään keskustasta Rantaraittia pitkin...
Edessä oli muutaman kilometrin kävely leppoisissa tunnelmissa Äijälän alueella. Hopeapajukujalta käännyimme Äijälänsalmen suuntaan Tahvosentielle ja siltä ennen siltaa oikealle, Rantaraitin uuden linjauksen reitille ja kohti asuntomessualuetta. Kymmenien naisten ryhmän kärkipäässä viiriä kantoi Päivi ja meistä loppupään kulkijoista huolehti toinen paikallistapahtuman toinen koollekutsuja, Katri Avonius.
En itse käynyt asuntomessuilla, joten oli kiva saada nyt ensituntumaa melkoisen muodonmuutoksen kokeneeseen alueeseen. Kaarevalta kävelysillalta avautui hyvä näkymä messukotien maailmaan.
Äijälänrannantieltä teimme rinkulan Rekoolitiellä ennen kuin matka jatkui kohti Jyväsjärven rantaa. Vaikka kävelyllä rupatellessa ei tulekaan aina katsottua aktiivisesti ympärilleen, jotain sentään ehtii huomata. Asuntomessualueen talojen arkkitehtuuria pitää tulla katsomaan erikseen, mutta kivoja yksityiskohtia voi bongata muutenkin. Yllätyin iloisesti esimerkiksi sähkönjakokaapin mahtavasta taidekoristeesta.
Samantyylistä taidekoristelua löytyi myös lähellä rantaa olleesta pömpelistä. Taustalla töröttää 13-kerroksinen Maailmanpylväs, josta on kuulemma todella huimat näköalat. Järvimaisemaa kun ei voita mikään.
Sitten seurasi pysähdys Jyväsjärven rantaan - pieni yllätysohjelma! Anja Snellman lahjoitti Naisten pankin kävelylle luettavaksi runon, jonka lausui Pirkko Veijo.

- - - Ja nainen, hän joka oppi hitaasti, lähti itse toiseen suuntaan, yksin, käsi kädessä, käsikynkkää, sauvoilla ja ilman, powerina ja heikompanakin hetkenä, aamulla ja illalla, mennen, tullen ja sitten vaappuen, ja sen jälkeen liittyi ihan pieni käsi ja uudet horjuvat askeleet, ja pian oli jo tuettava sitä joka varoitteli pomppimasta lätäköissä ja liian lyhyistä hameista, heidän askeleensa kävivät päivä päivältä hitaammiksi ja epävarmemmiksi.

 Ja hän joka oppi hitaasti ymmärsi että kävelemään on opittava joka päivä uudelleen, että se on myös sitä auttamista ja tukemista, elämänmittainen askel.  - - - 
 (ote Anja Snellmanin runosta)
Ajattelemista loppumatkaksi. Noin neljänkymmenen kävelijän poppoomme eteni pitkulaisena ryhmänä pitkin Rantaraittia, kivillä reunustettua Jyväsjärven rantaa. Kävelimme hyvää mieltä. Itsellemme ja heille, jotka lahjoituksista saavat oman osansa ja mahdollisuuden muuttaa omaa ja parhaimmillaan myös yhteisönsä elämää.
Tätäkin kävelyä voi ajatella useammalta kantilta. Kävelemme koska voimme kävellä, saamme kävellä. Saatoimme valita tämänkin kävelyn vapaaehtoisesti. Meidän ei ole pakko kävellä pitkiäkin matkoja kouluun, töihin, saadaksemme juomavettä, ruokaa, polttopuita ruuanlaittoon, kantaaksemme raskaita taakkoja, henkemme pitimiksi. Kuinka moni nainen maailmassa voi tai ei voi valita? On reilua antaa useammalle naiselle mahdollisuus muuttaa elämänsä ja perheensä elämä. Tämäkin kävely voi auttaa monia naisia astumaan uuteen elämään.

Kävelyn päätteeksi Erja Mäkelä toivotti meidän tervetulleiksi Viherlandiaan kahvitarjoilun kera.  Anne Sandelin kertoi asuntomessualueen synnystä ja messujen menestyksestä ja Liina Hauru valaisi Naisten Pankin historiaa ja herätti meitä miettimään yhä konkreettisemmin asian tärkeyttä. Naisten Pankin tunnuksessa käytetään tukkimiehen kirjanpitoa. Siinä jokaisella viivalla on väliä. Myös jokaisella askeleella on väliä.

Tämänvuotinen kävelytapahtuma on nyt takana, mutta Naisten Pankin toimintaa voi tukea ympäri vuoden. Paikallistoimintaa on tarjolla 35:llä eri paikkakunnalla. Lähtisitkö mukaan?

Kommentit

  1. Jeiii! Hieno kuvaus kävelystä!!! Siellä ne näkyvät minunkin jalkani kuvissa kulkevan ;)

    VastaaPoista
  2. Aurinkoisissa maisemissa iloisella mielellä ja hyvällä energialla oli hienoa osallistua tähän tapahtumaan tänäkin vuonna. Tällä kertaa ainoastaan kävelijänä. Kiitos teille kaikille tapahtuman järjestäjille. Onnistuitte mainiosti, ohjelmaa ja tunnelmaa riitti yllin kyllin. Ja se omppu siellä kassissa oli maukas!

    VastaaPoista
  3. Onpas mukavadti järjestetty tapahtuma! Allekirjoitan muuten täysin ajatuksen siitä, että auttamalla naista autetaan koko perhettä. Juuri oli tutkimus, että onnellisimpia avioliitossaan ovat ne miehet joiden vaimot ovat onnellisia :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la