Hiukkasen Valon kaupunkia 2014, Jyväskylä

Kun luonnonvalo alkaa Jyväskylän yllä hiipua ja aurinko laskee mailleen, syttyvät sähkövalot valaisemaan pimentyvää iltaa. On aika aloittaa laskeutumineen syksyyn ja Valon kaupunkiin 2014. Jalkaisin.

Jyväskylän keskustassa Hoviraitin 2. kerroksessa oli alkuviikosta (ma-ke) mahdollisuus kokea valon leikkiä LHC Virtual Tunnel by CERN-multimediademonstraatiossa - potkimalla virtuaalista jalkapalloa, yliopiston fyysikoiden opastuksella. Näinkin voi kansantajuistaa tiedettä eli samalla kun simuloidaan sitä, kuinka protoneja törmäytetään toisiinsa, saa virtuaalipallot yhteen pösäyttämällä aikaan huippuhienoja valopurkauksia. Koukutuin välittömästi! Okei, tästä on olemassa myös Angry Birds-versio, mutta minulle riitti "tavallinen" protonijalkapallo. Ohje potkiskeluun oli: kärkkäreitä. Hoviraitilta CERNin virtuaalitunneli matkasi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitokselle perjantain Hiukkasen valoa - tapahtumaan.

Protonijalkapallon ohella Hoviraitilla pääsi tutustumaan Mikko Laitisen ja Henri Käckin FLOW-valokuvanäyttelyyn. Huimat valoa, värejä ja liikettä taltioineen kuvat oli taustavalaistu, jotta valon vaikutus pääsi tulemaan vielä paremmin esille. Aikamoista valojen tanssia ja jänniä liikerataleikkejä!. FLOW-valokuvanäyttely siirtyi Hoviraitilta vielä lauantaiksi 27.9. Kankaan tehtaan Pergamenttihallin näyttelytilaan.

Torstai-iltana viipotin Rantaraittia pitkin Äijälään, valaistussuunnittelija Annukka Larsenin vetämälle Valon kaupungin kävelykierrokselle Äijälänrannan alueella. Sitä mukaa kun lähestyin kävelyn lähtöpaikkaa, laskevan auringon kullanhohtoinen kajo kapeni ja niin Rantaraitin kuin kaupungin valot alkoivat erottua siluetista yhtä selvemmin.

 

Kymmeniä kävelijöitä paikalle houkutellut opastettu "valokävely" alkoi Äijälän rannasta Puutarhurin taivas -veistokselta (Pekka Jylhä, 2014).

Jättiporkkana ja sininen kastelukannu näyttävät hauskoilta päivänvalossakin, mutta laserleikatusta teräksestä toteutettuihin veistoksiin sopii loistavasti tämä "läpivalaistus".

Äijälän rannan laiturikin on nokkelasti valaistu niin, että kaiteiden alla olevat valot eivät häikäise loistamalla ylhäältä alas silmiin, vaan kirkastavat kulkutien. Valaistuksen suuntaaminen valaistuskohteissa alas- eikä ylöspäin onkin yksi tärkeä tekijä valosaasteen vähentämisessä ja tässä Jyväskylä on ollut edelläkävijöitä. Tänne olisi kiva tulla uudelleen katselemaan kaupungin siluettia ja tähtitaivasta. Tai vaikka revontulia, joita niitäkin joskus Jyväskylässä näkee.

Matka jatkui rantapolkua pitkin Maailmanpylväs-kerrostalon eteen, missä tutkiskelimme lasimurskasta tehtyjä, läpikuultavia valaisinpollareita, joiden valotehoa voidaan säätää ohjausjärjestelmän kautta. Monikäyttöisillä, jämäköillä valaisimilla uskaltaa vaikka istua. Annukka Larsen kertoi reitin varrella pysähdyspaikoissa niin Maailmanpylvään kuin muidenkin kerrostalo- ja omakotikohteiden ulkovalaistussuunnittelusta ja kuinka rakennuttajia siinä opastettiin. Omakotitalojen rakentajat saivat halutessaan ilmaiseksi opastusta pihavalaistuksen suunnitteluun. Suunnittelija saattoi ehdottaa esimerkiksi valaisinten määrän karsintaa, jos vähemmällä määrällä ja hyvällä sijoittelulla oli mahdollista saada hyvä ja täysin toimiva valaistus kotipihaan.

Äijälänrannantiellä huomiota kiinnittivät erityisesti värivaloefektit, joita syntyi kukkasten mukaan nimettyjen sivukatujen risteyksiin. Päiväsaikaan nämä risteyskohdat erottuvat asvaltista laattakuvioillaan, mutta katuvalaistuksen sytyttyä ainakin kävelijät ja pyöräilijät ehtivät havaita myös laattoihin heijastetun, elävän värimaailman. Miltähän värivalaistus näyttää autoilijan silmin?

Kävimme kääntymässä leikkipuistossa, jonka korkealla olevat tyylikkäät, hämähäkinverkon teemaa omalla tavallaan heijastavat valaisimet muistuttivat Art Deco-tyyliä. Kas vain, valaisin on Louis Poulsenin Nest.

Äijälänrannantien ylittävä kävelysilta on erityinen valaistuskohde sekä ylä- että alapuoleltaan. Sillan päällä valaisimia löytyy kaiteiden alta ja efekti on sama kuin rantalaiturilla - ei häikäisyä, vaan kulkuväylä erottuu valaistuna. Sillan alla puolestaan on valotaidetta, joka muuttaa tavalliset kivet taideteokseksi vain valon avulla.

Alueen muuntajakopit on nekin voitu tuoda esiin valaistuksella, koska kopit eivät ole ollenkaan tylsimmästä päästä. Muuntajakoppien yltä löytyy taiteilija Jyrki Markkasen grafiikkaa, kuten tämä Äijälänrannantien sillan vieressä oleva, Rantaraittia kuvaava työ.

Olipa kiva opastettu kävely! Annukka Larsen ei ollut osannut ennakoida näin suurta suosiota ja monikymmenpäistä osallistujajoukkoa, mutta alue kiinnostaa myös tästä näkökulmasta. Kenties näitä valaistuskävelyitä tulee Äijälään uudelleenkin.

Palasin takaisin Jyväskylän keskustaan Rantaraittia pitkin, suuntana Aren aukio ja Kolmikulman liikerakennuksen seinään heijastettu Virtuaalinen tanssija -valoteos, jonka ensiesitys oli ollut klo 20. Teos pyöri nonstoppina puoleen yöhön saakka. Torstaina kävelykatu oli täynnä fuksiaisten viettäjiä, joten myös valoteoksella oli runsaasti yleisöä. Oli aika huimaa seurata aina musiikkia myöten elokuvamaista tarinaa tällä seinäscreenillä, jonka seinä tasarytmisine ikkunoineen oli konkreettinen osa myös itse projisointeja ja tarinankerrontaa.

Ocubon valoteos tuli katsottua kahteen kertaan yhdeltä seisomalta. Helinä-keijun kultapöly helähteli ja välkähteli pimeydessä. Tanssija liikkui seinällä eläneessä tarinassa ja mielikuvituksellisessa maisemassa, käveli aikaa vastaan, väisteli flipperipalloa, pujahti ikkunasta sisään ja toisesta ulos, astui ikkunalta toiselle, kapusi portaita, satoi taivaalta monistettuna tanssijakolonnana. Rakennuksen seinä oli elävän maalauksen muuntuva kanvas, joka muuttui sokkeloksi, shakkilaudaksi ja ties miksi. Kun tanssija kietoi seinän kokoisen punaisen verhon ympärilleen, teki mieli katsoa teos vielä uudelleen. Hieno!

Kävelin torstai-illan päätteeksi Kauppakatua ylös aina Seminaarinkadulle saakka, missä oli yksi uusi Valon kaupungin valaistuskohde. Ylä-Ruthin ravintola oli saanut uuden ilmeen ulospäin. Nyt Ylä-Ruth loistaa punamustine valokatoksineen pimeydessä paljon pirteämpänä kuin ennen!

 Perjantai-illan Valo virtaa -tapahtuma Tourujokilaaksossa jäi tällä kertaa väliin, mutta onneksi Tourujoen Yössä lauantai-iltana pääsi vielä ihailemaan valotaidetta. Laskeuduin Tourujoen rantaan Vapaudenkadun ja Tourulantien yhtymäkohdasta ja heti sillan alta tuli vastaan ensimmäinen valotaideteos, Kari Alosen "verkkopallo", joka vaihtoi rauhalliseen tahtiin väriä. Kaikkein lähimmäksi valopalloa pääsivät ne onnekkaat, jotka olivat älynneet vuokrata pientä Tourujoen melontaa varten kanootin vuokrauspisteestä. Mahtoi olla hauskaa meloa hiljalleen tätä joen pätkää, vieläpä näin pimeän laskeuduttua!

 

Riippuvat puutarhat Tourujoen vastarannan rantapenkereellä, Mataran puolella, sisälsivät monenlaisia valoisia ja riippuvia elementtejä. Moni heittäytyi riippumattoihin, vielä useampi kuvasi valoisia teoksia ja itseäänkin korkeiden kuusien suojaan tehtyjen ympäristötaideteosten sylissä. Valoköynnökset riippuivat kuin hämähäkinseitti...

Puutarhan kirkasväriset ilmapallohedelmät olivat kuin karkkeja puissa. Tai värikkäitä muistoja Tourujoen rannan edesmenneen pientaloasutuksen omenapuista. Kukkasten valtaamat ovet - portteja unelmien puutarhoihin? Mystinen tämä riippuva puutarha.

Tourujoen kaupungin keskustan puoleisella rannalla noin 80 lyhtyä valaisi kävelytietä ja sen yläpuolista rinnettä kävelysiltojen välisellä alueella. Mikä tunnelma! Jos tätä näkyä vertaa muutamaan yksittäiseen valopylvääseen, on tämän lyhtymaailman efekti satumainen. Mikäli ilkivaltaa ei olisi keksitty, voisi tällaisia viritelmiä olla paikallaan pysyvästi eikä vain valvotuissa tapahtumissa muutaman illan ajan, mutta onneksi edes joskus tällaista pääsee kokemaan!

Koristekuvioleikatut metalliämpärit oli joko ripustettu puihin tai asetettu pienille jalustoille. Sähköjohtoja siis puiden suojissa riitti, että jokaiseen saatiin valoa. Lyhtyjen valojen sävy vaihteli kylmemmästä lämpimään ja totta kai jokainen oli yksilöllisesti kuvioitu. Mitenkähän vaikeaa tai helppoa tällaisten tekeminen itse olisi? Hmm.

Mitä vielä? Matkalla Tourujoelta Jyväskylän keskustaan pysähdyimme katsomaan Virtuaalitanssijan (taas!) ja sitten oli löydettävä valotaideteos, jonka paikaksi oli ilmoitettu Sokoksen seinä. Seinä ei ollut Kompassin kulmauksessa, vaan hieman alempana Asemakadulla ja Hannu Aaltosen valoteos heijastettiin seinään Forumin suunnasta. Aikamoinen joukko jyväskyläisiä vapaaehtoisia oli antanut kasvonsa FFFaces-teokselle, jossa oli mukana heidän lisäkseen Jyväskylän kaupungin maisemien kasvoja. Valotaideteos vai videotaideteos? Ihan sama. Mietin, että katson tällaisia teoksia paljon mieluummin juuri ulkona avarassa tilassa kuin osana museokäyntiä.

Valoa, taidetta, valotaidetta, valaistuskohteita. Koska torstai-ilta päättyi yhteen uuteen pysyvään valaistuskohteeseen, päättyköön myös lauantai-ilta. Olkoon se ravintola Figaron rakennuksen ulkoseinä, jonka valaistus todella nostaa rakennuksen ympäristöstään todella tyylikkäästi esille!