Jalkaisin

Lontoon kevään 2015 Shaun in the City - eli Late Lammas -reiteistä toinen on Timmy's Trail eli Timpan polku. Late Lammas-sarjasta ja tänä keväänä julkaistun Late Lammas -elokuvasta tutun, tuttia lutkuttavan taapero-Timpan reitti on sekin kolmen kilometrin mittainen ja kulkee sekin keskeisillä paikoilla. Kävelymatkalla Timpan polun aloituspisteeseen Thames-joen eteläpuolelle The London Eye - maailmanpyörälle Golden Jubilee-kävelysiltaa pitkin voi pysähtyä katsomaan panoraamasta löytyviä maamerkkejä, kuten joen pohjoispuolelta pilkistävää Big Beniä ja Westminsterin palatsia, jossa parlamentti kokoontuu. South Bankin puolelta löytyy näköalapaikkojen lisäksi mm. kuninkaallinen kansallisteatteri. London Eye-maailmanpyörä on aivan joen vartta kulkevan, vilkkaan kävelytien vieressä ja yläilmoihin haluavia jonottajiakin riittää tungokseen asti. Laura Cramerin Ewe-nion Jack -Late löytyi muutaman askeleen päästä puistoaukion reunasta. Valokuvien räpsiminen jatkui, mutta jokain...

Pääsiäiseen kuuluvat tietenkin lampaat. Parhaassa tapauksessa jopa 50 kappaletta lampaita (joita laskiessa pysyy kuitenkin taatusti hereillä). Niinpä oli pyrähdettävä kuluttamaan Lontoon katuja lammasjahdissa: Late Lammas -patsaita etsimässä. Shaun in the City -tempauksen - vapaasti käännettynä vaikkapa Laten Lammaselämää - taustalla on hyväntekeväisyysprojekti. Vuonna 2015 Lontoossa ja Bristolissa on esillä yhteensä 120 erinäköistä, taiteilijoiden koristamaa Late Lammasta, jotka tullaan syksyllä huutokauppaamaan ja tulot ohjataan lastensairaaloille eri puolille Britanniaa. Kaksi vuotta sitten vastaava Gromit-patsaiden avulla Bristolissa toteutettu projekti tuotti 2.3 miljoonaa puntaa kaupungin lastensairaalalle. Lontoon Latet ovat esillä 28.3.-25.5.2015 Paddingtonin aseman ja Canary Wharfin välimaastossa ja niitä on Thamesin molemmin puolin. Lampaiden etsintää helpottaa Shaun in the City-kartta, johon on merkitty neljä eri reittiä lampaiden luo ja lisäksi viisi kauempana reit...

Joutsenten kirkunaa on jatkunut jo useita viikkoja Eerolanlahdella, Viitaniemen ja Kortesuon välissä. Parhaimmillaan kymmenet pitkäkaulat kerrallaan pitävät taukoa rantakaislikossa ja keräävät voimia matkansa jatkamiseen. Tänään laskin yli lepotauolta yli kolmekymmentä joutsenta. Viikko sitten huimaavan kaunis aurinkoinen päivä houkutti kävelemään järven ympäri. Valinta osui Tuomiojärveen, joten matka alkoi tietenkin Eerolanlahden rantaa pitkin Tuomiojärven eteläisestä päästä. Soutuveneet saivat edelleen nauttia pötköttelystä nurin käännettyinä. Paitsi se yksilö, jota ei ollut käännetty talveksi. Kortepohjaa reunustava Rautpohjanlahti näytti olevan vahvassa jääpeitteessä, mutta lintutornilta näki myös, että purosta virtaava vesi heikensi eteläpään jäätä vinhaa vauhtia. Kortepohjasta jatkoimme kävelyä Laajavuoren rinteiden ja hotellin alapuolelle. Kapusin hankea pitkin kallioseinämän juurelle ja poikkesin Pirunluolalla, missä olin viimeksi pistäytynyt parisen viikkoa sitten...

Maaliskuun alkupuolella Syötteen maisemissa oli ihastuttavan paljon lunta, näin etelästä visiitillä olleen silmin. Pikku-Syötteen itäpuolelta, Kelo-Syötteen maisemista oli ensin tarkoitus lähteä Kovalammen läheltä myllyn laavun suuntaan, mutta sitten huomasimme P-paikan luota kutsuvan viitan: Peikkopolku . Peikkopolun opastauluun oli merkitty reitti vain viitteellisesti viivalla, joten toivoimme, että reitti on merkitty hyvin maastoon. Eihän sitä näkynyt mukanamme olleessa Syötteen päiväreittikartassa. Päätimme kokeilla, josko onnistuisimme hyödyntämään Peikkopolkua niin, että voisimme käydä kääntymässä Vattukurulla (ja siten myös Syötteen kansallispuiston alueella) saakka - sinne kun näytti myös johtavan portin pielestä keltaisin maalimerkein merkattu reitti ja matkaa 3,1 km. Astuimme lumikenkinemme keloportista Peikkopolulle, jolla näkyi muutamia muitakin jalan- ja suksenjälkiä. Vaikka olimme tulleet autolla paikalle vain lyhyen matkaa, otti lumihuurteinen maasto ympärillä...