Jalkaisin

Yöllä oli satanut. Hengitykseni huurusi aamulla, kun yritin houkutella itseäni könyämään makuupussin lämmöstä aamiaisen laittoon. Mikäs oli ollut uinaillessa, kun Riionahon laavulla oli pehmikkeenä oman makuualustan alla myös laavulle jätetty superlonpatja. Aamupalaa laittaessa kokeilin ensimmäistä kertaa upouutta Trangian kaasupoltintani. Tähän saakka oli tullut kanniskeltua Marinolia matkassa keitinretkillä, mutta investoin viimeinkin sihisevään kaasupolttimoon ja kas, puurovesi kiehui hätkähdyttävän nopeasti! Minusta tuli heti retkikaasufani. Hitaana liikkeellelähtijänä olin silti polulla vasta yhdentoista jälkeen... Joku toinen olisi ollut takuulla jo päivämatkansa puolivälissä, mutta minä olen aamun torkku. En pitänyt kiirettä myöskään tallustellessani kohti Veihtijärveä tänä Itärajan retkeilyreitin toisena päivänäni. Metsäpolun jälkeen alle kilometrin päästä tuli vastaan pikkutie, sitten hain heikosti erottuvan polun entiseltä hakkuuaukealta. Voi  kanttarel...

Matka Jyväskylästä Kuhmon perukoille ei taitu ihan hetkessä, mutta bussilla pääsee. Oma rinkkareissuni alkoi bussilla Kuopioon, missä yövyin matkalla, ja jatkoin matkaa seuraavana päivänä Kajaanin kautta Kuhmoon. Kajaanissa oli hyvin aikaa käydä välipalalla mukavassa kahvilassa, samoin Kuhmossa, ennen kuin nousin viimeiseen bussikyytiin Lentiiraan iltapäivällä kolmen jälkeen - tavattuani välissä Kuhmon torilla Laukunkantajan , joka minusta oli rehdisti reppuselkäinen kulkija. Minulla oli onnea: kuhmolaiselta koululta nousi kyytiin yksi oppilas, jonka koti ei ollut kaukana UKK-polun reitistä ja pääsin pikkubussin kyydissä mahtavasti ihan polun risteykseen. Kiitos ihanalle kuljettajalle! Rinkan nappaaminen useamman päivän vaelluskamojen kanssa selkään vähästä aikaa tuntui... Ei raskaalta, vaan mukavalta. Oikeasti. Tätä reissua oli edeltänyt muutaman viikon viettäminen mökkisaaressa, missä pysyttelin monestakin syystä pienellä alalla. Kroppani valitti kyseisestä asiasta. Et...

Oli elokuu ja olin viettänyt pitkähkön rupeaman mökillä Keiteleen saaressa. Sen verran olin tulla verran mökkihöperöksi, että oli pakko päästä jaloittelemaan, edes vähän. Vaikka Etelä-Konneveden kansallispuistossa ja Vuori-Kalajan laavulla oli tullut käytyä kesäkuussa jo pari kertaa, tuli se seutu ensimmäisenä mieleen. Jo ajatus ilahdutti, saati sitten Vuori-Kalajalle vievän polun varressa töröttäneen kaatuneen kuusen virnistelevä puunaama! Ajatuksissamme oli alun perin ollut kävellä päivän aikana Kalajanvuoren ympäristössä kulkeva Kolmen kukkulan reitti, mutta koska tyypilliseen tapaamme pääsimme liikkeelle vasta iltapäivän puolella, päätimme tyytyä vain leppoisaan Kalajanvuoren lenkkiin (4,6 km). Vuori-Kalajan rantoja seurailevaa metsäpolkua kävellessäni tuntui yksinkertaisesti ihanalta. Hiljaista, tyyntä, auringon lämpöä. Elokuun onnea. Pysähdyimme harmaan mökin luo, missä olen aiemminkin ihmetellyt sitä, kuinka pienen rakennuksen asukkina on ollut tuvan isännän el...

Valon kaupunki Jyväskylä on nykyään myös valon valokuvauksen kaupunki. Ainakin sen perusteella kuinka ahkerasti me valojen perässä kulkijat tallensimme valon ihmeitä, esille tuomia asioita, varjoja ja leikkiä pimeyden keskellä kulkeissamme eilen, kun Valon kaupungin vuoden 2016 tapahtuma alkoi. Kävin itse Valon kaupungin aloitusillan tapahtumista kahdessa: Könkkölässä Valon polulla, joka sijoittui osaan alueella pysyvästi olevaa Lumopolkua ja tietenkin piipahdin myös Jyväskylän keskustassa Kirkkopuistossa. Saavuimme Könkkölään hämärän laskeutuessa. Juuri silloin, kun sinne tuntuivat sännänneen kaikki muutkin. Pysäköintipaikalle virtasi autoja, lukuisia kävelijöitä kulki Killerin ohi Könkkölään menevän Vesangantien pientareita. Siinä Killerjärven ja Ruokkeentien välillä kun ei ole kevyen liikenteen väylää. En ollutkaan ikinä nähnyt tuolla pätkällä yhtä runsasta jalankulkijamäärää! Sininen hämärä ei estänyt kulkemista, vaikka sähköisiä valonlähteitä ei ollut Könkkölän p...