Jalkaisin

Jyväskylässä Jyväskylä, kotikaupunkini. Yksi kaupungin keskeisistä maamerkeistä on Harju ja sen huipulla sijaitseva Vesilinnan näkötorni. Ennen kuin jatkoin matkaa Jyväskylästä pohjoiseen päin, ehdin käväistä tällä ”tauolla” viettää arkea ja käydä esimerkiksi katselemassa maisemia Harjun laelta. Harjun portaat (joko alhaalta tai täältä ylhäältä päin) on yksi tyypillisimmistä Jyväskylä-kuvista. Kesällä portaita piristävät värikkäät kukkaistutukset. Talvella näkymä on parhaimmillaan kovalla pakkasella, kun huurtuneet puut kehystävät rappusia. Ja itsenäisyyspäivän iltana, kun partiolaiset valaisevat portaat ulkotulilla. Harjun näkötornin ylimmältä näköalatasanteelta näkee mahtavasti yli koko kaupungin. Esimerkiksi Tuomiojärvelle, jonka takana (vasemmalla) kohoaa Laajavuori mäkihyppytorneineen, tai Viitaniemeen, jonka oma maamerkki on Alvar Aallon suunnittelema Viitatorni (”Torahammas”). Mitähän kautta jatkaisin matkaa Tikkakoskelle, Tuomiojärven länsi- vai itäpuolta? Matkaan – kotiovel...

Kammarinmäen luola tuli oikeastaan ensimmäisenä mieleen, kun mietin lauantaina sopivaa kohdetta pienelle eväsretkelle. Olin juuri ottanut pellillisen sämpylöitä uunista – siis tuoretta evästä matkaan! Keitin termariin teevettä ja yritin löytää seuraakin äkkilähtöretkelle, mutta vesiperä tuli. Kääräisin evässämpylät voipaperiin, sujautin myös istuinalustan reppuun ja lähdin matkaan. Kammari n mäen luolan sijainti löytyy helposti kartasta . Piti vain päättää, mistä suunnasta lähestyä. Päätin nousta lippaluolan maastoon johtavalle polulle Keltinmäen koulun vierestä. Olin pakannut reppuun myös nastasuojat, jos vaikka olisi erityisen liukasta, mutta joskohan sitä edelleen pärjäisi ilman… Kun olin päässyt metsän puolelle, oli edessä vain kevyen lumipeitteen suojaama Kotalamminmäen rinne. Ehkä siellä alla oli myös polkuja, mutta niitä ei erottunut. Eikä sillä väliä: saatoin kavuta ylemmäs käytännössä mistä kohdasta hyvänsä, kun lumi ei kuitenkaan purskahtaisi kengänsuusta sisään. Sen verran p...

Hangasjärven laavu antoi mitä mahtavimmat unet edellisen päivän Suljulasta kävelyn ja saunan jälkeen! Matkaa määränpäähämme eli Jyväskylään oli opasteiden mukaan jäljellä Keski-Suomen maakuntauran reittiä pitkin noin 26 kilometriä, josta osan tiesin olevan tieosuuksia ja osan polkuja tai muita kelpo kulkuväyliä; pikkuisen myös entistä hakkuuaukeaa vailla selkeää polku-uraa. Hangasjärven rantarauhassa nauttimamme retkiaamiaisen jälkeen nakkasimme taas kamat rinkkoihin ja katsastimme vielä ennen lähtöä edellisiltaista virkeämmin silmin itse Hangasjärven retkikämpän ympäristön. Hangasjärven rantasauna. Sauna, ruokailukatos, tulipaikka ja laavu ovat ihan Hangasjärven rannassa, hieno retkikämppä, maakellari ja huussi hieman ylempänä. Hangasjärven retkikämppä. Retkikämppää on mahdollista vuokrata porukalle vaikka yösijaksi (siellä on petipaikkoja peräti 24 hengelle) tai päiväkäyttöön. Rantasaunan voi vuokrata erikseen. Heipä hei, ihana Hangasjärvi. Tänne pitää tulla uudemmankin kerran saun...

Kun laavuaamu Jämsän Suljulassa valkeni, kuului jostain lintujen kirkunaa. Joutsenia? Ei se ääntely ihan samanlaiselta kuulostanut, mutta täytyihän niiden olla joutsenia. Mitä muutakaan? Keitimme aamupuuro- ja teevedet. Edellinen päivä Jämsästä Suljulaan  oli mennyt tosi hyvin, mitenkähän tämä toinen yhteinen patikointipäivä? Jätimme lähtiessämme Suljulan laavun siistimmäksi kuin tullessamme. Hohoi Keski-Suomen maakuntaura, täältä tullaan taas! Ison kuusen juurella lähellä lähtöpaikkaa oli jäänteitä ruskeista maakuntauran opasteista. Kun astuimme Vekkulantielle, kuului lintujen kirkuna yhä lähempää. Käänsimme katseemme kohti viereistä peltoa. Kurkia! Kolme kurkea! Ei todellakaan mitään joutsenia, olisihan se pitänyt tajuta… Katselimme ja kuuntelimme uljaiden tikkujalkojen siroa liikehdintää, kunnes komistukset levittivät siipensä ja kohosivat ilmaan. Toisella puolella reittimerkkitolppaa oli hiihtoreitin merkki, toisella vaellusreitin merkki. Mekin lähdimme jatkamaan matkaa, Ruoste...