Jalkaisin

Pyhäinpäivän viikonlopun pyhäaamuna heräsimme Saarijärven hienoissa maisemissa Häkkilässä Koskelan tilalla . Edessä oli Halloween Hiken jälkeen taas kiva ulkoilupäivä ja arvoimme vain, mistä aloittaa – valinnanvaraa kun oli! Ennen Pyhä-Häkin kansallispuistoa päätimmekin suunnata kulttuurihistorian pariin. Pyhäkankaan karsikkometsä kutsui päivän aluksi. Pyhäkankaan karsikkometsä oli ollut itselläni mielessä jo pitkään ja kerran oli sitä käynyt etsiskelemässäkin, mutta liian hatarin paikkatiedoin. Nyt sen sijainti löytyi helposti Retkipaikan jutun kautta ja ihan lähitienoolta, Häkkiläntien varresta. Karsikkopuut ja Pyhäkangas No mikä sitten on karsikko? Karsikko viittaa ensinnäkin siihen, että puusta karsitaan oksia. Karsikko-sanaa käytetään sekä yksittäisistä karsikkopuista että karsikkopuiden muodostamasta metsästä ( lähde: Taivaannaula ). Pyhäkankaan karsikkometsä (tai lyhyemmin karsikko) on vanhaa perua. Tänne on johtanut kirkko- ja kievaritie jo 1600-1700-luvuilla ja karsikkoalue ...

Halloween Hike -tapahtuma oli kangastellut mielessäni aiemminkin, mutta vasta tänä syksynä onnistuin ottamaan siitä tarpeeksi selvää ja harkitsemaan ilmoittautumista. Halloween Hiken reiteissä oli valinnanvaraa välillä 30-160 kilometriä, kulkumuotona pyöräily, polkujuoksu tai kävely. Suoritusaikaa maastossa oli pyhäinpäivän viikonloppuna enintään perjantai-illasta la-su aamuyölle saakka, mutta pääosin vasta lauantaiaamusta alkaen. Kysäisin vielä ystävääni matkaan mukaan ja pienen mietinnän jälkeen päädyimme ilmoittautumaan 30 km:n matkalle, näin ensikertalaisina. Tietysti kävellen. Halloween Hike -startti Kannonkoskella Koronatilanteen vuoksi Halloween Hikeen osallistujat oli opastettu tarkasti turvalliseen liikkumiseen, tapahtuman alkua myöten. Haimme oman reittimme kartan maskit naamalla Kannonkosken koululta, mistä kävelimme päiväreput selässä viralliseen lähtöpaikkaan kunnantalolle. Kunnantalolla nautimme aamukymmenen maissa Kannonkosken tarjoamat lähtöpullat kera kuuman mehun ja...

Heräsin Häähninmäen autiotuvalla kauniiseen syyssaamuun, kiehautin eväsvesistäni teevedet ja söin aamupalan kaikessa rauhassa. Kiireetön vapaapäivä-maanantain aamu tuntui mahtavalta – voisin lähteä vielä leppoisalle aamukävelylle kiertämään Häähninjärven. Häähninmäellähän on polkuja valittavaksi asti. Ennen lähiretkeä tein kuitenkin vielä autiotuvan lähtösiivouksen eli paikat vähintään yhtä siistiksi kuin tullessa. Se on vanha sääntö niin autiotuvilla kuin partiomajoilla. Rinkastani löytyi onneksi tyhjä jätepussi ja tyhjensin roskaämpärin siihen, Häähninmäeltä pois lähtiessä mukaan otettavaksi. Häähninmäelle oli tullut jo jonkin verran uusia, hienoja opasteviittoja, joten itselle sopivan polun löytäminen alkaa vähitellen olla täällä yhä helpompaa. Ensi töikseni kävin tietysti taas mahtavalla näkötornilla katsomassa, miltä edellisillan maisemat näyttivät aamuauringossa. Kyllä täällä kelpaa. Näkötornista avautuvia maisemia katselee varmasti mielikseen mihin aikaa päivästä tai vuodesta hy...