Jalkaisin

Heräsin Kaptukaislammen taukopaikalla joskus puoli yhdeksän kieppeillä aamulla. Kun aamuyöllä saavuin Kaptukaislammelle, veteli siellä hirsiä kolme telttakuntaa. Viimeinenkin näistä muista telttailijoista lähti Kaptukaislammen laavun maisemista ennen yhdeksää. Viisaita olivat, sillä tästäkin päivästä oli tulossa helteinen. Kävin nappaamassa lammesta vettä aamiaisen laittoa varten ja päätin lähteä liikkeelle hötkyilemättä. Nautin puuro- ja teeaamiaiseni laavun varjossa. Mietin vielä, kuinka fiksua olisi tarkistaa avainvarusteiden kunto etukäteen; aamuöinen teltan pystytys ei ollut käynyt ihan supernäppärästi, sillä pikku-Marmotini kaarten sisällä olevien telttanyörien joustavuus oli kadonnut salaperäisesti (vastahan minä telttaa edelliskesänä käytin…). Niinpä olin joutunut yöllä näpräilemään linkkarin avulla nyörejä passelin pituisiksi, että sain telttakaaret käyttökelpoiseen kuntoon ja teltan pystyyn. Teltan tarkistus ennen reissua olisi paljastanut ongelman. Jos tänne saapuessani oli...

Viimeinen osuus #suomenhalki-retkistäni alkamassa, jihuu! Olin saapunut Vuotson Majalle edellispäivänä 5.7.2021 bussilla Rovaniemeltä, käynyt iltaretkellä nauttimassa Pyhä-Nattasen mielettömän hienoista maisemista ja nukkunut hyvät unet Majalla. Edellinen reittiosuuteni oli ollut Peurasuvannosta Vuotsoon muutamia viikkoja aikaisemmin, kesäkuun 2021 puolella. Vuotson Majan puuroaamiaiselle kömmin vähän yli aamuseitsemän. Pyrin lähtemään matkaan mahdollisimman varhain, mutta ei se paljoa auttanut, koska sääennuste lupasi pahimmillaan jopa +29 asteen lämpötilaa. Rinkkaselkäiselle tallaajalle ei mikään ideaali keli. Seurassani rutikuivalla, pölisevällä hiekkatiellä Pyhä-Nattasen ja Sompiojärven suuntaan lenteli niin paarmoja kuin itikoita. Oli pakko pitää pitkähihaista, suihkauttaa ötökkämyrkkyä kintuille sekä heittää ötökkähuppu pään ja kaulan suojaksi. Kepitin menemään vaellussauvat kopisten. Aina kun auto lähestyi, nostin huivin suojaksi naamalleni, että tulisi hönkäistyä mahdollisimm...

Olin haaveillut Pyhä-Nattasella käynnistä jo pitkään. Kun sitten saavuin Vuotson Majalle heinäkuun alkupuolella 2021 – jatkamaan kesäkuussa tänne päättämääni kävelyretkiketjua Suomen halki Vuotsosta kohti pohjoista – oli Pyhä-Nattanen jo peräti seuraavan päivän reittini varressa. Ilta oli kuitenkin niin houkuttelevan kaunis (ja seuraavan päivän kävelyrupeama sen verran pitkä) että keksin lähteä Pyhä-Nattaselle iltaretkelle. Polkupyörä olisi ollut tarjolla lainaksi Majalta, mutta päädyin lopulta autokyytiin Pyhä-Nattasen polun alkuun. Sompiojärventien varressa on parkkipaikka, jolta pääsee Sompion luonnonpuistoon kuuluvalle Pyhä-Nattaselle johtavalle polulle. Luonnonpuistossahan polulta ei saa poiketa. Taivalta huipulle on tätä lyhyintä reittiä pitkin vain kaksi kilometriä. Tälle illalle en pidempää taivalta kaivannutkaan, vaikka kävelysää oli mitä mainioin. Alkumatkasta kun seurana oli useampikin itikka! Alussa polulla tuli vastaan myös pitkospuita, mutta leveähkö polku-ura kertoi m...

Kylläpä uni maittoi Peurasuvannossa, mihin olin kävellyt Vajusuvannosta edellisenä päivänä . Kun laittauduin lähtemään ja poikkesin hyvästelemään Peurasuvannon kahvilaan, sain Elinalta sain vielä matkaevääksi rasiallisen ihanaa mustikkatuorepuuroa. Tällä välillä ei nälkä pääsisi yllättämään! Ihan alkumatkasta ihastelin pientä suolämpärettä; Kurittukosken voimala jäi metsän taa piiloon. Opin ohimennen, mitä ”puskaparkki” tarkoittaa. Siellä niitä matkailuperävaunuja ja retkeilyautoja kökötti Kitisen rannassa. Kitinen tuli vielä lähemmäs, kun tie kulki vähän matkan päässä yllättäen ihan rannan tuntumassa. Tien toisella puolella olevan talon asukkaiden piti siis kipittää nelostien yli omalle laiturilleen ja rantaterassilleen. Ei varmaan ole montaa paikkaa nelostien varressa niitä, joista käväistään omasta saunasta uintireissulla valtatien yli. Tovin kuluttua pysähdyin tien poskeen levähtämään. Jalat voivat edelleen kohtuullisen hyvin, vaikka lepotauoista kiittelivätkin. Rakot olivat para...