Aatamin puraisu

 Hei lystiä laskuun! Viitaniemen Kasinonmäellä raikui iloinen nauru, kun mäenlaskijat viilettivät alas pulkillaan. Nyt kelpaisi kulkea vaikka mummon kippurakärkisellä potkurilla, sillä sora ei nyt kävelyteilläkään kulkijaa kiusaa.

Kävelin juuri ennen hämärän laskeutumista Lutakkoon, pitkin Matkakeskuksen ja Innovan välisen oksanhankaiseksi kulunutta puulattiaista tunnelia. Mitenkähän kauan puulattia kestää noin kovassa käytössä?

Lutakon Aallonpuistossa seurasin aurattua kävelytietä rantaan asti. Pysähdyin katsomaan lumen alle hautautunutta Marja Kolun mosaiikkisohvaa ja sen edessä kohoavaa vihreää mosaiikkiveistosta. Vaikka olen kulkenut tämän veistoksen vierestä useasti, en ole nähnyt omenankannan muotoa niin selkeästi kuin nyt. Aatami on puraissut tuota omenaa useasti. Kannattaa siis käydä katsomassa taideteoksia myös tuhruisella säällä, ne saattavat avautua ihan eri tavalla!

Sameassa säässä, lumisateen jatkuessa kiersin vielä Lutakon satama-alueen kautta, joskin käytännössä sen joutui kiertämään rakennustyömaan aitojen takia. Pieni valaistu joulukuusi pilkotti rannan tuntumasta, sen lienevät pystyttäneet rakennusmiehet. Milloinkahan luistinrata avataan Jyväsjärvelle...

Kommentit

Suositut tekstit