Siirry pääsisältöön

Taidetta jakokaapeissa

Kädessäni on Tampereen kartta, johon on merkitty 15 jakokaappia. Jakokaappi = sähkönjakokaappi, yleensä oliivinvihreä tai harmaa n. metrin korkuinen metallipömpeli, joita on talojen seinustoilla, puistoissa, jne. Aiemmalla Tampereen reissulla huomasin Laukontorilla jakokaapin, jonka kyljessä oli taideteos pleksin alla ja netistä löytyi pömpelikävelyn oppaaksi tietoa katujen kulmille levittäytyneestä Taidetta jakokaapeissa 2 -näyttelystä.

Lähden liikkeelle Satakunnankadulta, jonka sininen taideteos näyttää kävelykadulta Anttilan suunnasta katsottuna ensin vain tasaväriseltä pinnalta, mutta Ilkka Väätin teoksen yksityiskohdat erottuvat sitten läheltä. Puutarhakadun jakokaapin Elina Ruohosen sini-keltanaamasta tulee mieleen pääkallo. Hämeenpuistossa Metso-kirjaston luona tarkastelen hetken myös perusjakokaappia, jossa on ikään kuin kehysteline jonkin ripustamista varten, mutta ei mitään mielenkiintoista. Tältähän taiteettomat jakokaapit usein näyttävät:
Onneksi näen pian Petri Sepän teoksen Kaikki värit yhdistyvät harmaaseen, jossa yhdistyvät valokuvat ja tekstit. Liikutellaan itseä kalenterin avulla paikasta toiseen. / Ei olla oikein missään / - - -
Seuraavassa kadunkulmassa on hieno valokuva, Laura Paavilaisen Nurkka - mitäpä valkohameinen kurkkaaja näkeekään aidan takana? Näsilinnankadulla puolestaan astun mustavalkoiseen tunnelmaan ja menneisyyteen, kun katson Petri Nuutisen tyylikästä valokuvateosta Firenze. Täst' mie tykkään. Ihmetyttää, ettei kukaan muu ohikulkija pysähdy sitä katsomaan. Ehkä kuvia ei kävelyvauhdissakaan huomaa, jos ei varta vasten hidastele ja etsi jotain uutta silmillään?
Sirkku Lumi on joutunut juuri tällaisen ei-kukaan-huomannut -kohtelun kohteeksi. Tai sitten fillarin parkkeeraaja nimen omaan on huomannut taideteoksen ja päättänyt lisätä siihen oman efektinsä. Seuraavaksi poikkean Laukontorille, missä on Sauli Iso-Lähteenmäen Usva, jonka ansiosta olen tällä kävelyllä.
Kävelen seuraavaksi Hämeenkadun (Janne Nytorp, Pilvet - pinkistä huolimatta synkeä...) ja Kauppakadun (Marja Pirilä, maaginen Milavida) kautta Keskustorille, missä markkinakojut läheltä ja mitä ilmeisimmin myös kaukaa houkuttelevat ostajia. Englantilaista fudgea, viipurinrinkeleitä, suppilovahveroita, sepän taidetakomon tuotteita, paistettuja muikkuja... Jatkan Tammerkosken toiselle puolelle, missä on jäljellä vielä kuusi taidejakokaappia.

Tiina Riutan auringonpalvoja ei nyt sykähdytä, Verkatehtaankadun kulmassa Aino Louhen Minun melankolinen pianoni on virkistävän selkeä, mieleen tulee lasten kuvakirja. Mitäs kulman takana maalataan? No ei mitään, siinä pesufirma putsaa kivitalon seinästä tussitöhryjä, jotka eivät vaikuta alun alkaenkaan olleen taidetta. Kartan kohde 12, Marianne Laiti on joutunut remppa-aidan taakse, katukaivantojen uhriksi Aleksanterinkadulla. Sääli, sillä Vilkutus on suloinen!
Tässä vaiheessa pidän tauon ja käyn läheisessä Vohvelikahvilassa Tuomiokirkonkadulla lämmittävällä kaakaolla ja vohvelilla. Kun miettii tätä ylläolevaa kuvaa, siitä näkee kahden jakokaapin eron. Kumpi on kivempi? Ja kun ajattelee, että näitä pömpeleitä on vähän kaikkialla, olisi niissä erinomainen alusta taidenäyttelyille todella julkisessa tilassa. Vastaavaa taidetilaa on käytössä lähimaisemissa ainakin Tukholmassa ja Turussa, mutta en tiedä, mistä ja missä tämä sai alkunsa.

Kävelen Tuomiokirkonkatua pitkin kohti viimeisiä jakokaappitaidekohteita. Matkalla ohitan katumainoksen, jonka viesti yllättää: Oluthuone Panimomestari hehkuttaa mainostelineessä paikallisia oluita, joita siellä on tarjolla. Lähiruuasta on jo alettu puhua ilahduttavasti, joten mukavaa että joku nostaa ylpeästi esille myös lähijuomat. No niin, tuossa on Merja Miettisen moottoripyöräkuva Matkalla, taide- ja kehysliikkeen ikkunan edessä jakokaappia koristaa Hanna-Riikka Heikkilän  Ananastaivas pöllöineen. Johanna Pihlajamaan hauska vihreä omakuva sen sijaan pitää seuraa seksikaupalle.

Tämä näyttely pysynee paikoillaan Tampereella syksyyn 2011. Lisää taidetta jakokaappeihin!

Kommentit

  1. Löysin tämän postauksen kun goolettamalla etsin jakokaappitaidetta... Lämpimästi suosittelen myös Helsingin kuvapolkuja! Jakokaapeissa on historiakuvia juuri siellä missä kuvat on alun perin otettu. Kuvapolkuja on useita ja itseltäni meni puoli päivää kiertäessä pelkät Helsingin kantakaupungin kuvapolut kun vertailin nykyistä ja kuvissa näkyvää maisemaa. Oheisen linkin takaa löytyy kuvat sekä kartat: http://www.hel.fi/hel2/kaumuseo/kuvapolut/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Noihin en olekaan aiemmin törmännyt :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…