Siirry pääsisältöön

Laukaan Metsoreitillä

Metsoreitti kulkee pääosin Laukaan kunnan alueella, mutta polulle pääsee aivan Jyväskylän rajan tuntumasta eli Ampujien majalta, muutama kilometri Seppälästä pohjoiseen. Päiväreppu selässä ja vaelluskengät jalassa (hylkäsin viime hetkellä kumisaappaat) tutkiskelen Ampujien majan kodan vieressä opasteita, joiden yllä komeat puuveistokset johdattavat kulkijaa matkaan. Reitin etappeja ovat kyltin mukaan mm. Peurunka 22.4, Laukaa 16.9, Vihtavuori 10.8, Leppävesi 3.5 km. Saa nähdä, minne asti kävelen.
Ensimmäiset askeleet painan lumeen, mutta polku jatkuu sitten pääosin sulana. Viereiseltä ampumaradalta kuuluu satunnaisia laukauksia, kauempaa moottorien pärinää. Keväinen linnunlaulu on kuitenkin sen verran vilkasta, että pystyn keskittymään lähinnä luonnon ääniin. Hiljaisemmat siivekkäät eli perhoset liihottelevat kepeästi polun poikki...
Saavun pian reitin ensimmäiselle laavulle Koiralammelle. Olen juuri pysähtynyt, kun voimistuva pärinä keskeyttää mietteeni. Viitisen mönkijää rymistelee vauhdilla laavun ohi ja ehdin hädin tuskin loikata kauemmas pehmeältä polulta roiskuvasta kurakylvystä. Tuolla menolla reitin pohja ei pysy hyvässä kunnossa, enkä ole ihan vakuuttunut siitä, onko Metsoreitti tarkoitettu moottoriajoneuvoille.
Maa on vielä kosteaa, paikoin hyvinkin märkää, joten Leppäveden asutuksen vieressä on aiheellisesti rakennettu yhdelle pätkälle pitkospuut. Metsoreitti ei ole mikään eräreitti, vaan polku poikkeaa välillä hyvinkin lähellä asutusta. Polku kulkee vaihtelevassa maastossa eri metsätyyppien läpi ja reitin varrella on talousmetsissä tehty sekä harvennus- että avohakkuita.
Tiituspohjan Majajärven viereisillä hiekkakuopilla joudun ottamaan oman karttani esille. Suuri osa reitistä on peräti valotolpin varustettua, joten oikealla tiellä pysyy pitkään lyhtypylväitä seuraamalla; hiihtäjät näkevät talvella lykkiä latuja mainiosti myös iltasella. Metsoreitti on muutoin merkitty sinisin reittimerkein, mutta täällä opasteita uupuu eikä valotolppiakaan ole, joten päädyn etsimään polun uudelleen hiekkakuopan päästä. Kun saavun sammaleisen kuusimetsän reunaan, pölähtää muutama metsäkanalintu ilmaan hakkuuaukealta. Metsoja vai teeriä? Orava naksuttelee kuusen oksilla.
Pysähdyn hetken evästauolle Heposuon laavulla, jonka jälkeen reitti ylittää Leppävedeltä Tikkakoskelle johtavan tien. Pidemmän tauon pidän vasta lähellä Vihtavuorta, Sikomäen rinteen mukavalla laavulla, missä polttopuita on vielä hyvin jäljellä. Teen pienet tulet teevettä varten ja nautin auringonpaisteesta.
Saavun lähelle Vihtavuorta ja maisemaan ilmestyy vasemmalle myös tehtaanpiippu merkiksi teollisuusalueesta. Pian joudun uhmaamaan liikennemerkkejä ja jatkan uppiniskaisesti reitillä jalan. No, jospa hiihtäjät antavat minulle tällä kertaa anteeksi. Polku seuraa nyt tovin radan vartta, kunnes lähtee märempään metsämaastoon ennen Laukaan taajamaa.

Tarvon jonkin aikaa taas lumessa, sitten kuivalla hiekkatiellä, sitten taas lumessa ja tutuksi tulleessa, pehmeän kuraisessa maassa. Maahan on painautunut kenkien ja kavioiden jälkiä. Kalliolanmäen laavu, Haukilammen kota, Kivikallionmäen kota. Kuinka kivoja taukopaikkoja vaikka yöpymiseen! On myös mukavaa, että täällä ei ole enää koko matkalla valaisinpylväitä, sillä niiden seuraaminen tuntuu kieltämättä oudolta keskellä metsää.
Joudun ottamaan pienen loppukirin ennen Peurunkaa, sillä kello lähestyy jo uhkaavasti kuutta ja illan ainoaksi luulemani bussin (klo 17.55) lähtöaikaa. Olen mäntykankaalla enää puolen kilometrin päässä Peurungan pihasta, kun näen vilauksen bussista ja on sännättävä pysäkille. Joskus kävelykin voi mennä näin tarkalle, kun ensin on ollut koko päivä hyvää aikaa!

Kommentit

  1. Tässä on samoamisen henkeä! Kiitos.
    "Tie vain jatkuu jatkumistaan/ ovelta, mistä sen alkavan näin./ Nyt se on kaukana edessäpäin./ Jos voin, sitä ryhdyn seuraamaan/ jaloin uupunein vaeltaen..." (Taru Sormusten herrasta).
    "Kuningas kulkureitten,/ salojen, maanteitten/ valtias, kussa kuljenkaan./ Reippaalla riennän miellä/ kulkijan kultatiellä/ korpehen, missä elää saan..." (Vanha laulu)

    VastaaPoista
  2. Hyvät lainaukset! Ja nykykulkija hyppää mukavasti bussiin, kun päivän samoilu on tehty ja jalat anovat lepoa ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti...


Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan, missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.


Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karjan lihaa, Pelto…