Hanko: Uddskatan

Lauantaiaamuna nousen Hangon kauppatorin laidalta retkibussiin Uddskatanin luonnonsuojelualueelle, jonka alue oli vielä 1700-luvulla Suomen mantereen eteläisin kärki. Sittemmin eteläkärjeksi Uddskatanin ohi kiilasi noin 80 metrin voimin viereinen Tulliniemi, joka syntyi kun aallot toivat aikojen saatossa Tullisaaren ja mantereen väliin tarpeeksi hiekkaa. Uddskatanin vierailu edellyttää lupaa ja käytännössä sinne pääsee parhaiten näin opastetun ryhmän mukana.
Tällä luonnonsuojelualueella ei kosketa edes kaatuneisiin puihin, paitsi jos ne sulkevat polun. Vuodesta 1979 toimineella lintuasemalla polttopuuksi kerätäänkin ajopuuta. Helsinkiläisen lintutieteellisen yhdistyksen eli Tringan ylläpitämä lintuasema Halias päivystää täällä jatkuvasti ja pitää majaa kalastaja Sundströmin entisessä mökissä. Kolmen viikon pestillä oleva lintuharrastaja Jarkko tarkistaa rengastetun, rauhallisen sinitiaisen jalkarenkaasta koodin ennen linnun vapauttamista. Alueella usein nähdyt haahkat tekivät huhtikuun alussa ennätyksen: muuttajia laskettiin yli 21 000 yhdessä vuorokaudessa!
Siirrymme valkoisia polkumerkkejä seuraten eteläisille rantakallioille. Lintujen pesimisrauhan turvaamiseksi polulta ei ole syytä poiketa. Yllättävää kyllä meren hiomat kalliot ovat osa Salpausselkää. Kivikkoiset, matalat lähivedet ovat vaatineet veronsa - pinnan alta on löydetty ainakin parisataa hylkyä. Monestakin syystä siis hyvä, että Uddskatanin luonnonsuojelualueelle on maihinnousu kielletty.
Nousemme ylemmäs kallioille, missä on syytä olla tarkkana; aurinko houkuttelee myös käärmeitä esiin koloistaan. On jotenkin mukavampi tarkkailla sekä mustaa kyytä että rantakäärmeitä hieman kauempaa. Täälläkin on jäljellä venäläisten bunkkereita; komentotorni palvelee nyt lintujen tarkkailussa.
Pidämme pienen evästauon poukamassa ennen kuin kevyt sadekuuro alkaa. Oppaat Eija ja Simo kertovat myös Uddskatanin kasveista. Alueelta löytyy jopa uhanalaista laukkaneilikkaa, lehdoista esimerkiksi lehtokieloa.
Viimeisenä pysähdyspaikkana on lintujen suosima Gåsörsviken, missä lintuharrastajien mukanaan kantamat kaukoputket ja kiikarit ovat kovassa käytössä. Ensisilmäyksellä linnuista erottaa lähinnä lokkeja ja joutsenia, mutta oppaan pystyttämän kaukoputken ja neuvonnan avulla opin kohta tunnistamaan kohta Hangon nimikkolinnun, punajalkaisen ja -nokkaisen meriharakan. Olen itse tyytyväinen tähän, mitä siitä jos näiltä main osaavammat ovat pystyneet kerran havainnoimaan jopa harakkakäen... Hieno luontoretki!

Kommentit

Suositut tekstit