Keski-Suomen luontomuseolla

Keski-Suomen luontomuseon rakennus on monelle tuttu, vaikka itse museo ei ehkä olekaan. Jyväskylän yliopiston museoon yhtenä osana kuuluva luontomuseo on harvinaisen hienossa paikassa: kaupungin keskustan yllä, huippupaikalla Harjun laella - Vesilinnassa. Luulenpa, että harvan luontomuseon yläkerrasta löytyy erinomaista ravintolaa ja vieläpä näkötornia. Urbaanin ympäristön keskellä oleva Harju on omanlaisensa lähiluontokeidas, niin ulkoilijoiden kuin frisbeegolfaajien iloksi.
Toki on yleensä mukavampi liikuskella itse luonnossa kuin vitriinien seassa, mutta Vesilinnan alakerrassa olevassa luontomuseossa voi nähdä läheltä sellaisia eläimiä, joita ei ainakaan näin rauhallisina helposti kohtaa. Ilvestä en muista nähneeni kuin lapsena eläinpuistossa. Osa täytetyistä eläimistä on lasin takana, osa taasen on sijoitettu vielä lähemmälle katseluetäisyydelle. Silmät kannattaa pitää auki joka suuntaan, myös lattiaa ja kattoa kohti.
Museokierroksella olevan perheen tytär osoittaa kookasta sarvipäätä isälleen ja sanoo: moose. Isä korjaa: elk. Sinänsä on kyse samasta eläimestä. Jos kohta hirvi on näytteillä olevien eläinten suurimmasta päästä, luulisi että hirvikärpänen olisi yksi pienimmistä otuksista? Väärin meni. Hirven valitettavan hyvästä ja runsaslukuisesta pikkukaverista pääsee tarkastelemaan melkoisen rajun näköistä ja -kokoista suurennosta.
Niittykasvien nimiä voi halutessaan opetella hauskasti valopöydän äärellä, missä kasvien kuvia saa tarkastella läheltä. Tekisi todella hyvää kerrata kaikkien näiden tutunnäköisten kasvien nimet, jotka eivät tunnu aina pysyvän päässä.
Siinä kasveja tutkiessa voi samalla istua jo valmiiksi litistettyjen hyönteisten ja perhosten päällä. Jakkaroita koristavat mm. viherkukkajäärä ja ketosinisiipi.
Luontomuseossa on esillä eläinten ja kasvien lisäksi geologiaa esimerkiksi graniittinäytteiden kera. Pienoismalli havainnollistaa hyvin Jyvässeudun maan muotoja ja korkeuseroja, joita ei tule aina ajatelleeksi. Entä mistä voisi löytää vanhan metsän? Näyttelyssä vinkataan Keski-Suomen luontokohteista -  mm. suojellusta Muuramen Kuusimäestä, jossa kasvaa yksi Suomen korkeimmista kuusista.
Luontomuseon pysyvän näyttelyn perällä on vaihtuvien näyttelyiden tila, jossa on tällä hetkellä Markku Kettulan hienoja valokuvia jäästä ja jäkälistä. Valokuviin on onnistuttu vangitsemaan mitä moninaisimpia jään muotoja. Kettulan kuvia ehtii käydä katsomassa 5.5.2013 saakka, jolloin luonnonjäät lienevät - toivottavasti - toviksi muisto vain.
Ennen poislähtöä huomaan että yksi soppi on vielä tutkimatta. Museossa on huone, jossa voi katsoa kaikessa rauhassa luontovideoita. Sinne johtavalla käytävällä on esillä Kilpisen koulun oppilaiden 7b- ja 7e-luokkien kuvaamataidon töitä, tietenkin luontoaiheisia. Mustavalkoiset taideteokset ovat tosi hienoja.
Gretan pupu on yksi joukon viehättävimmistä eläinmuotokuvista. Luontomuseo yllätti iloisesti sillä, että siellä on luonnontieteellisen ja -suojelullisen aineiston ohella esillä myös luontoon liittyvää taidetta.

Visiitin päätteeksi voi vielä kavuta yläilmoihin katsomaan, miltä Jyväskylän lähimaisemat ja -luonto näyttävät lintuperspektiivistä!

Kommentit

  1. Voi kiitos kierroksesta! Minä en ole vielä luontomuseota blogissani esitellyt vaikka siellä on tullut käytyäkin. Tosi kiva paikka ja sopivan kokoinen ja jaksaa varmasti kiertää myös pikkuväen kanssa. Minä tykkään eniten siitä kala/vesi-interiööristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museo on mukavan intiimi. Itse tykästyin kasvipöytään - pitäisi opetella niiden tutunnäköisten kukkien nimet uudelleen, kun turhan monet ovat päässeet unohtumaan;-)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit