Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: kaupungintalon kierroksella

Astun sisään Poliisikamarin ovesta. En poliisilaitokselle, vaan Jyväskylän kaupungintaloon, jonka kaupunginteatterin puoleisen sivuoven yllä oleva teksti muistuttaa rakennuksen monipuolisesta historiasta. Alkamassa on opastettu kierros talon uumenissa ja olen onnekas: saan loppuun varatulta esittelykierrokselta peruutuspaikan.

Vuonna 1899 valmistunut, lääninarkkitehti Reiniuksen piirtämä Kunnallistalo on ollut varsinainen monitoimitalo. Rakennuksessa on ollut valtuuston kokoontumistilan ohella vuosien saatossa mm. poliisikamari, huutokauppakamari, rahatoimikamari, ravintola, kirjasto ja lukusali. Taloa oli aiemminkin korjattu, mutta isoin remonttiurakka oli äskettäin eli vuosina 2010-2012 toteutettu mittava peruskorjaus. Siihen yhtenä syynä olivat armottoman tutut sisäilmaongelmat.
Kulttuuriluotsi Maija lähtee luotsaamaan ryhmää kaupungintalon pohjakerroksen käytävällä eteenpäin. Alakerrassa on kokoustilojen ohella ruokailutila, joka on edustuskäytössä - ja täältä löytyy myös nykydesignia... Sekä taidetta, esimerkiksi Kuutti Lavosen työ Esse Delendam. Taideteosten vierestä löytyy aina QR-koodi, jonka avulla älypuhelimen haltijat voivat saada netistä lisätietoa.
Jykevien pilarien ympärille on laitettu nerokkaasti puupenkit, jotta tilaa säästyisi myös pöydille. Selkänojallisia tuoleja onkin sitten jännästi vain toisella puolella pöytää!
Tilan perällä on vihreä ovi, jonka luukku paljastaisi ilman tekstiäkin, mistä on kyse. Vankityrmästä.
Tyrmän raskaan metallioven taakse kätkeytyy nyt neuvotteluhuone, jonka moderniin tekniikkaan tuovat kontrastia kaksi tiiliseinälle ripustettua, karheaa Kain Tapperin työtä: Keltainen reliefi I ja Keltainen reliefi II. Näinköhän kokouskahvit ojennetaan oven luukusta?
Täällä alakerrassa on sijainnut aikoinaan huutokauppakamari. Emme kurkistele enää muihin huoneisiin ennen kapuamista ylös, mutta alakerran käytävältä löytyy muuta katsottavaa, kuten tämä Tuula Ollikaisen aurinkoisin sävyin harmaata seinää piristävä Hallitsijapari, kuningas ja kuningatar, joka tilattiin alun perin Nisulan päiväkotiin. Hmm, miksiköhän se tuotiin tänne?
Portaikossa tulee vastaan tuttu puuveistos, jonka muistan Jyväskylän taidemuseon taannoisesta näyttelystä. Kirsi Tapperin Hevonen ja pienet pellot (2012) ei jätä kylmäksi!
Kieltämättä tämän paikan kyllä tunnistaa jyväskyläläiseksi maisemaksi, jos on osunut Tourujoen suiston rantamaisemiin, vastapäätä Schaumanin linnaa... Koirien uimapaikan ranta (2009) on Eila Kinnusen kätten työtä.
Nousemme katutasoon, kaupungintalon aulatiloihin. Täällä on hempeämpi tunnelma kuin alakerrassa, missä ensivaikutelmaksi jäi nykypäivän läsnäolo erityisesti taiteen kautta.
Koristeellisuutta löytyy niin lattiasta...
...seiniltä...
...kuin katosta. Jokaisesta omalla tavallaan. Ja huomattavasti koristeellisempiakin kattoja täältä löytyy. Käymme tutustumassa viereisiin saleihin - lisää hienoja taideteoksia kaupungin kokoelmista - ja astumme seuraavaksi huoneeseen, johon voi virastoaikana poiketa miltei asiattakin.
Kaupungintalon neuvonnassa voi piipahtaa paitsi kysymässä neuvoa (ja ihailemassa samalla yhtä kaupungin hienoimmista työhuoneista), myös melkoisen turvallisen näköisen tietokonekaapin yleisöpäätteellä.
Jos on asiaa Kirjaamoon, voi samalla bongata seinältä Urho Lehtisen tallentaman näkymän naapurista ennen mm. kaupunginteatteria: Kilpisenkatu (1959).
Vaan sitten sekä askel että katse ylöspäin! Romanttinen fresko toiseen kerrokseen johtavan portaikon katossa pompauttaa ajatukset nykypäivästä hyvin kauas. Lintuset leikkivät taivaalla; ylläni on kaunis kesäpäivä.
Kaupungintalossa työskentelee nyt noin 30 henkilöä, mutta valtuuston kokoontuessa talossa on vielä enemmän väkeä, kun komean valtuustosalin tuolit täyttyvät. Parvelle ei yleisö enää pääse, ikävä kyllä! Täällä on juhlava tunnelma; saliin on helppo kuvitella myös hienoimpiinsa tälläytyneitä juhlavieraita. Voi ei, meidän pitää kiiruhtaa jo eteenpäin, eikä tässä ehdi jäädä tutkimaan kattomaalauksia tai muita yksityiskohtia...
Vapaudenkadun ja Gummeruksenkadun kulmahuoneessa eli Naisten huoneessa kun sattuu olemaan esillä muutama Pekka Salojärven kokoelmasta Jyväskylään deponoitu työ: mm. Helene Schjerfbeckin Onkiva tyttö  ja Albert Edelfeltin Ompelijattaret. Aika todellakin loppuu kesken, sillä meidän käsketään jo kipittää takaisin alakertaan, jotta seuraava opastettu kierros pääsee alkamaan ajallaan. Kaupungintalolla vierähtäisi sekä rakennusta että taideteoksia tutkiessa iloisesti pidempikin tovi, joten ehkä pitää pyrkiä kierrokselle joskus uudestaan...

Kommentit

  1. Ihana kierros! Olen ajatellut usein että tuolle kierrokselle pitäisi osallistua, mutta ei ole taas saanut aikaiseksi. Onpas siellä taideaarteita sekä uudempia että vanhempia. Koristemaalaukset ovat myös ihan oma lukunsa. Upea paikka! Enkä ole aiemmin tiennyt että rakennus on ollut poliisienkin käytössä :o

    VastaaPoista
  2. On mahtavaa että kierroksia edelleen järjestetään! Taideteokset yllättivät tosi iloisesti ja olisi muutenkin kiva koluta rakennusta vielä lisää oppaan ja tarinoiden kera...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…