Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateista päivää. Siellä täällä suurten pensaiden välissä näkyy tolppia, joissa on lajikkeen nimi, mutta itse rhodoa ei näy. Joko kasvu on vielä äärimmäisen alkuvaiheessa saniaisten alla tai sitten taimivaras on ilkeästi iskenyt. Niin, näitä ei siis saa kaivaa pois maasta ja siirtää puistosta omaan puutarhaan. Ei todellakaan! Puiston kasvit ovat yhteinen ilomme juuri täällä.
Alppiruusuista suurin osa kukkii Kotalammen urheilupuiston puolella, missä kukkasia voi ihailla puistokäytävältä ja pieneltä pätkältä pitkospuita, mutta Mäyrämäentien toisella puolella olevaan alppiruusupuiston osaan lähempää tutustuakseen saa varautua astumaan varvikkoon. Tai sitten on parempi tyytyä ihailemaan kasveja tien laidalta.
Samalla reissulla voi tutustua myös puihin, joita ei kasva jokaisessa kotipihassa. Rhododendronien lomaan on istutettu lukuisia erisorttisia puuntaimia, kuten tämä yksilö (*korjaus 19.6.2014:), jota erheellisesti luulen lähikyltin perusteella mantsurianjalopähkinäksi, mutta ilmeisesti tämä onkin koivu! Useimmat puuntaimet ovat vielä melko hentoja, mutta näin kesällä on huomattavasti helpompaa erottaa seasta eri lehtipuulajikkeita kuin lehdettömään talviaikaan, jolloin tyydyin lähinnä tavailemaan havupuiden kylttejä. Ei siis syytä huoleen, jos rhodot eivät ole enää loistossaan: sitten puulajeja tunnistamaan!

Kommentit

  1. Dendrologian seuran sivuilla mainitaan Keltinmäen alppiruusupuisto Jyväskylässä. Onko tämä sama paikka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikaisusta! Tulkitsin itse epähuomiossa kartan perusteella sijainnin Mäyrämäeksi (Keltinmäki ja Mäyrämäki ovat vieretysten), mutta olet oikeassa. Korjaus tehty tekstiin :)

      Poista
  2. Vau! Enpä olisi tällaisestakaan ilman Sinua tiennyt! Mahtavaa kukkaloistoa siis Jyväskylässäkin. :)

    VastaaPoista
  3. Ihan meidän naapurissa tää puisto, tulee varmaan viikottain käveltyä siitä läpi. Päiväkodin rakennustyömaa on nyt ottanut vähän siivua puistosta, mutta toteutus tulee olemaan varmasti parempi kuin mitä se ennen rakennustyömaata oli :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tiedosta. En ollut tuotakaan paikkaa tiennyt aikaisemmin. Viimeisen kuvasi puu ei kuitenkaan varmaan ole mantsurianjalopähkinä (Juglans mandsurica). Sillä on puolimetriset parilehdykkäiset lehdet. Nuo lehdet, sekä niiden keskellä oleva norkko, näyttävät enemmän koivulta, esimerkiksi pohjoisamerikkalaiselta keltakoivulta (Betula alleghaniensis). Tarkkaa määritystä tuosta ei kuitenkaan voi tehdä. Näkemälläsi puulla ei välttämättä ollut vielä vaaleaa runkoa, jos se oli nuori yksilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - en väitä vastaan tälle oikaisulle, sillä on hyvin mahdollista että olen sekoittanut hennon, nuoren puuntaimen ja kyltin yhteyden. Täytyypä tehdä jälkikorjaus tekstiin, ettei jää väärä "tieto" kummittelemaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit