Mercantour: Castérino-Merveilles

Tiukennan vaelluskenkien nyörityksen ja nostan repun selkääni; vesipullot ovat tukevasti sivutaskuissa. Kapuaminen Castérinosta (1543 m) ylemmäs Merialpeille ja Mercantourin kansallispuistoon voi alkaa. Vuonna 1979 perustettu kansallispuisto yltää Italian rajalle, mistä alkaa Parco naturale Alpe Marittime.

Aamuinen alkumatka Fontanalbaan sujuu pitkälti havumetsän suojaamaa, leveää polkua pitkin. On ylellistä nauttia pienen Réfuge de Fontanalban (2018 m) lounaasta. Fontanalba, sanovat kartta ja opasteet; jossain lukee myös Fontanalbe.

Vaeltajan lautanen, Plat du randonneur

En tilaa Vaeltajan lautasta tai munakasta, sillä uskon pärjääväni leivällä, sandwich au jambon cru. Olen oikeassa, mutta täällä sandwich ei tarkoitakaan puolikasta patonkia, vaan puolikasta limppua, jonka välissä ilmakuivattu kinkku on tuhteina viipaleina, eikä paperinohuina siivuina... Santé!

Majan jälkeen polku sivuaa oppaan valvomaa siltaa, jonka ylitettyään pääsisi tutkimaan pronssikaudelta peräisin olevia kalliokaiverruksia, joita Mont Bégo -vuorta ympäröivältä alueelta on laskettu uskomattomat 36,000. Seurueemme ei sinne nyt koukkaa, koska edessä on vielä reilusti tarpomista.

Kohta alapuolella siintää ensimmäinen vihreä järvi, Lac Vert de Fontanalba. Olen itse saanut tutustua Fontanalban gravyyreihin aiemmin oppaan kera (vain osalla poluista saa liikkua vapaasti, gravyyrien turvaamiseksi), joten tyydyn nyt muistelemaan punertaviin kallioihin nakutettuja kuvia. Onhan niitä vielä reitillä edessä!

Polun vartta koristavat mm. matalakasvuiset rhododendronit, villiorkideat (kämmekät) ja  kirkkaan pinkit "kattojen meritähdet" (joubarbe des toits) eli kattomehitähdet, joiden uskottiin antiikin aikana karkottavan salamat ja niitä käytettiin myös lääkekasveina.

Baisse de Vallaurettalla puut harvenevat ja kohtaamme ensimmäisen vuorikaurisnaaraan sekä kovat tuulenpuuskat. Sadevarusteita tarvitaan onneksi vain hetki, sillä julmemmat pilvet kiertävät Mont Bégon kauempaa. Laskeutuessamme Vallon de Minièren laaksoon riemastumme ensimmäisistä murmelihavainnoista ja seuraamme pörröturkkien vipellystä niityllä pitkän tovin.

Laaksossa seuraamme kirkasta virtaavaa vettä ensin kukkaisniittyjen, sitten suurten kivenlohkareiden lomitse, jotka näyttävät siltä kuin jättiläinen olisi ne vihapäissään alas nakannut. Puusto harvenee vähitellen, kun kapuamme ylös juuri ja juuri jeepin mentävää tienpohjaa (=kylmäpäinen kuski ja neliveto tarpeen).

Astumme jälleen suojelualueelle, jossa on erinäisiä kulkemis- ja leiriytymisrajoituksia. Edessä siintävät jäätikköjärvet, joista nousemme ylemmälle pitkälle järvelle, Lac Long Supérieur.

Ensimmäinen patikointipäivä päättyy järven rannalle Mont Bégon kupeeseen Réfuge de Merveilles -majalle (2111 m), jossa yöpyy kerroslavereilla tänä yönä noin 70 reppuselkää. Ranskalaisella tehokkuudella ruokasali tyhjennetään toviksi kattamista varten, sitten vaeltajat päästetään etsimään paikkansa pitkien pöytien äärestä. Kasviskeitto, lihapata sahramiriisin kera, juusto ja jälkiruokavanukas maistuvat pitkän päivän päätteeksi, eikä tähteitä juuri jää.
(Retkipäivä: 7.7.2011)