Siirry pääsisältöön

Käsiteltyä vanhaa ja uutta Kuopiossa

Mikäpä on hehkeän lämpimänä kesäpäivänä kuljeskellessa Kuopion kaduilla ja kujilla, töllistelemässä uutta ja vanhaa. 
Sisältä turhankin helteisessä kaupunginkirjastossa on kahvilan puolella esillä uudelleen käsiteltyä vanhaa - Elma-Riitta Hannonen on koostanut elämää nähneistä pikkuesineistä viehkon näyttelyn Hylätyt esineet puhuvat. Äänen saavat esimerkiksi vanhat tarjottimet (kuva). Monien töiden joukosta suosikikseni nousee kuitenkin Ompelijan ääni-työ, joka monine yksityiskohtineen kertoo ahkerien käsien tarinaa.
Matkustajasataman tuntumassa on rakennettu ja edelleen rakennetaan uutta; joukossa ilahduttavasti muutakin kuin pelkkää valkoisenharmaata kerrostalokotia.
Huolestun kuitenkin, kun näen kauhakuormaajan purkuhommissa. Ei kai tuota taloa pistetä maan tasalle?!
Kaiken varalta on näpättävä kuva uljaan rakennuksen sataman puoleista seinää koristavasta sinikukkaisesta seinämaalauksesta... Mutta kohta huoli hälvenee, sillä kuulen rakennusmieheltä, että Kauppakatu 7:n vanha osa on suojeltu ja jää paikalleen. Hyvä niin! Leipomo / Kahvila - kyltit ovat vielä seinässä, olisipa hauskaa jos siihen tulisi sellaista toimintaa joskus uudelleen.
Matkustajasatamaan ohjaavat puiston puihin kiinnitetyt hilpeät matonkudekoristeet - siellä on menossa Taidetori. Hmm, onpa soutuvene on pistetty uuteen, taiteelliseen kuosiin! Kojuista löytyy käden töitä ja jotain pääsisi itsekin tekemään (kaupungin taidemuseon kojussa kehotetaan jopa kastelemaan kukkia...), kuten myös kulman takana sijaitsevassa Korupajassa.

Lähden valumaan laiskasti ylämäkeen, pitkin ja poikin rännikatuja, myös punasoralla päällystettyä Vahtivuorenkatua. Poikkean toviksi linnamaiseen Kuopion museoon, jonka yläkerran salissa on myös pienoismalli itse komeasta kivirakennuksesta. Kun katson vitriinin tuohivirsuja, ajattelen että kyllä meidän nyt kelpaa, kun jalkineet ovat siitä hieman kehittyneet, vaikka virsut ekolookisempi vaihtoehto olisivatkin...

Painan kiinni museon oven, jota koristaa suosikkiovenkahvani Kuopiossa. Matka jatkuu Kauppakatua ylöspäin - pieni hengähdystauko kahvila Kanelissa on paikallaan - torin kulmalle saakka, missä torin montun työmaa-aita on saanut myös tälle puolelle pienen taidenäyttelyn.

Markku-Jussi Komulainen on ripustanut Kauppakadun ja Puijonkadun kulmauksen, työmaan ylittävän kävelysillan piristeeksi töitään - siis Taiteen silta.
Tässä kohdassa kannattaa siis nostaa katse työmaamontun ristikkoaidan ylälaitaan... Ehkä torin ammottavan montun voi hetkeksi yrittää unohtaa näitä hienoja töitä katsellessaan!

Kommentit

  1. Tätä ja edellistä päivitystä lukiessani hiipi mieleen pienoinen ikävä Kuopioon. Tuttu kaupunki, sillä olen aikaisemmin asunut siellä päin Suomea. En tosin Kuopiossa, mutta kävin siellä useita kertoja vuodessa.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa siellä poiketa edelleen! Kunhan se torin puolikas monttu vielä umpeutuisi joskus, niin olisi vielä mukavampaa...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la