Kertun ja Ollin yhteinen polku

Harju, Neron portaiden yläpää. Sateenvarjo käsipuolessa kuin kustantaja Olli Suomisella, päärynäkuvioinen kangas kuin kirjailija Kerttu Karalla, vaan kuviot ovat opas Asta Häkkisen olkalaukussa, eivät mekossa. Opas kohottaa Harjukaupungin salakäytävät -romaania ja varmistaa, ovatko kaikki Kertun ja Ollin yhteinen polku -kävelykierrokseen osallistujat lukeneet Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksen. Eivät ole. Siispä romaanin tarinaa myötäilevä kävely ei saa tehdä juonipaljastuksia.

"He kohtasivat portaiden puolivälissä tasanteella, 

joka muistutti pientä kivilinnaa."

Laskeudumme Neron portaiden puoliväliin. Rappusten remontti estää kulun alas saakka, joten emme voi jatkaa Kertun ja Ollin jäljissä alas jäätelökioskille valitsemaan oikeaa makua, vaan romaanista ääneen luetut katkelmat vievät meidät silti tilanteeseen. Kilpisenkatua pitkin Kirkkopuistoon kävellessämme silmäni osuvat sateenvarjoihin laukkupuodin ikkunassa. Oikeita sateenvarjopuoteja kaupungissa ei kuitenkaan ole...

Kirkkopuiston kioskin terassi on unessa, hiljainen. Kahvikupit, jaffa, punainen limonadi ja pilli - ne ja parin kohtaaminen on vain kuviteltava. Kerttu Karan Maagisen kaupunkioppaan mukaan kioskista säteilee ympäristöön M-hiukkasia, jotka tihentävät elämäntunnetta...

Kävelemme ylös Kauppakatua. Elokuvakerho, jossa Olli tapasi käydä? Sen paikka on saattanut olla vastapäisen videovuokraamon alakerrassa.

Lounaispuiston kioski on sukua Kirkkopuiston kioskille, onhan senkin piirtänut kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaa. Liekö arkkitehti ollut erityinen M-hiukkasten spesialisti, sillä hän suunnitteli myös Harjun Vesilinnan sekä Lounaispuiston esiintymislavan!

Siili tepastelee Lounaispuiston nurmikon poikki pensaiden suojaan. Se ei yltäisi ottaa vauhtia Pojanpääkarusellissa, jota meitäkin kehotetaan kokeilemaan - jos ei nyt, niin vaikka salaa myöhemmin. Olenko ottanut joskus pienoishuimaa kyytiä Pojalta hiekasta vauhtia potkimalla? Rohkeimmat uskaltautuvat pyörimään.

Reitti vie meidät aitaan naamioidun portin kautta Juomatehtaan ohitse Hämeenkadulle, Wivi Lönnin suunnitteleman talokaunottaren Omenaportille; sen takana sijaitsee talo, joka täyttää Kertun ja Ollin nuoruuden unelmat. Viattoman näköinen piha puolestaan vilisee salakäytäviä. Opas ei ole Ollin sukua, koska ei vieläkään unohda pitkää harmaata sateenvarjoaan, vaikka on ripustanut sen hetkeksi talon aitaan.

Kävelemme Norssin ohi takaisin Harjulle viulun sävelten säestyksellä. Yliopistonkadun toisella puolella harjoittelee musikantti akkuna auki. Harjun huipulle johtavalla polulla katseeni eksyy kissankelloihin. Onko rinteen kätköissä, viattomien kukkasten alla jotain muutakin?

Harjun tornin kello on edelleen sekaisin, ehkä omammekin; olemme kulkeneet tovin romaanin ajassa ja paikoissa. Kävely antaa eniten kirjan lukeneille ja kieltämättä olisi mukavaa, jos juonipaljastuksia ei tarvitsisi varoa; reitille sopisi hyvin teoksesta keskusteleva ote. Laskeudun kiviportaita takaisin kohti keskustan todellisuutta.

"Kaupunki portaiden juurella muuttuu koko ajan. Päivät, vuodenajat ja sukupolvet vaihtuvat. Vain Harju ja Neron kiviset portaat pysyvät."
 (*Sitaatit PIJ:n romaanista Harjukaupungin salakäytävät, Atena 2010)