Siirry pääsisältöön

Sumiaisten Hitonhauta

Sumiaisista Rautionmäelle vievän kuhmuraisen soratien varresta löytyy kyltti paikalliselle Hitonhaudalle. Luonnonsuojelualueelle johtaa tien varresta keltaisin maalimerkein merkitty polku, joka jakautuu havumetsästä aukean laitaan saavuttaessa kahteen haaraan, ylä- ja alareittiin.
Valitsen ensin yläreitin ja jatkan polkua suoraan eteenpäin. Nuorta mäntyä kasvavan aukean poikki kulkevan polku-uran tuntumassa viihtyy myös sinisiipi. Sininen on muutenkin vallitseva väri, sillä muhkeita mustikoita on metsän mättäillä melkoisia määriä.
 Yläreitti johtaa lupauksensa mukaisesti ylemmäs eli Hitonhaudan vuoren päälle, missä sammal- ja jäkälämatolla kohoaa taivaita kurottelemaan komeita mäntyjä, siellä täällä jokunen kelokin. Paikoin puiden raosta voi onnistua erottamaan pilkahduksen Keiteleestä.
Luontopolulla on opastauluja vain muutama; täällä opastaulu kertoo mm. kalasääsken pesäpuunaan suosimista lakkapäämännyistä. Yläpolun päästä voisi kulkea vielä läheiselle tulipaikalle, mutta koska eväitä ei ole matkassa, päätän katsoa, voisiko ylhäältä laskeutua alapolulle (täällä ei ole reittikarttaa, enkä muista onko yhdyspolkua ollenkaan). Kallio jyrkkenee kuitenkin sen verran tiukasti, että luovun yrityksestä ja palaan maisemia katseltuani takaisin, aina välillä mustikoiden puoleen kumartuen.
Alareittiä on selvästi kuljettu vähemmän, sillä polku on etenkin alkuun hyvin kapoinen. Luonnonsuojelualueen luonteeseen kuuluu, että myös polun poikki on paikoin rojahtanut jokunen kuusi, mutta ne voi joko ylittää tai kiertää. Maasto muuttuu yläreittiä vehreämmäksi ja kosteammaksi, mitä alemmas polku kulkee.
Rotkoon saapuessa Hitonhaudan rotkon vasta tajuaa. Ylhäältä voi katsella maisemia ja näkee osan kalliojyrkänteestä, mutta täältä näkee itse rotkon muodon ja molempien puolien kallioseinämät. Laukaan Hitonhauta on kieltämättä hienompi, mutta kyllä tässäkin saa ihmetellä jääkauden muovaamia kallioseinämiä.
Alareitin päätepiste häämöttää maaston muututtua jo suoksi, mutta itse polun paikkaa ei ilman maalimerkkejä enää juuri hoksaisi...Sen verran pehmeää jalan alla on. Armottoman läheistä tuttavuutta tekevät itikat pyrkivät edelleen innokkaasti iholle, kun taivallan luontopolulta takaisin tielle. Keli on ikävästi sen verran puolitrooppisen kostea ja lämmin, että on verenimijöistä huolimatta otettava takki pois. Sataisi edes! Suosittelenkin nyt keskikesällä Hitonhaudalle hyttysenkestävää mutta hengittävää (ei goretex-takki!) vaatetusta.

Kommentit

  1. Mie kävin tuolla tänään, ihmettelinkin tokko tuolla alaalla oo ennää polkua, kun muuttui suoksi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alaosa on tosiaan vähän heikommassa hapessa polun osalta, myös reittimerkit kaipaisivat päivittämistä. Polut pysyvät yleensä parempina suota kuivemmassa maastossa.

      Jos retkellä karttaa ei ole matkassa (kun reitin piti olla merkitty) ja polku käy epäselväksi, voi apu löytyä kännykällä netin karttapalveluista. Suosittelen esimerkiksi kansalaisenkarttapaikka.fi ja karttahaku "Paikannimellä" - sen kautta löytyy tarkka kartta, jonka avulla on helpompi jatkaa eteenpäin.

      Poista
    2. Kiitti vinkistä!
      En tosiaan ottanu karttaa mukkaa, kun aattelin et reitti merkitty sinne - pyh! Ja käännyin sen suotikon kohalla takasi, aattelin etten lähe pelleileen sinne... ;)

      Poista
    3. Näinhän sitä yleensä odottaisi - minulle on käynyt samoin joissain paikoissa.

      Tarkka kartta Sumiaisten Hitonhaudasta löytyy täältä: http://bit.ly/1uQ0yIp

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la