Siirry pääsisältöön

Mercantour: Vallée des Merveilles

Vaeltajille luvattu hyvä sää, selvä t-paitakeli, saapuu. Merveilles'n majaa ympäröivät röpelöiset vuoret näyttävät auringossa vielä uljaammilta kuin eilen, kun usva ja hento sade niitä verhosivat. Lac Long Supérieur jää kohta selän taakse, suunta on yhä ylöspäin.
Sekä jääkausi että ihminen ovat jättäneet tänne huimat jälkensä. Vallée des Merveilles, Ihmeiden laakso, on nimensä veroinen niin historiansa kuin luontonsa komeuden puolesta.
Ajatella, että täälläkin on ollut asutusta jo pronssikaudella - siitä ovat todisteena tämänkin polun varrella näkyvät kalliokaiverrukset, joista kohdalle sattuva puisto-opas ystävällisesti pysähtyy kertomaan lisää. Härän sarvet on heti sen jälkeen paljon helpompi huomata kivenjärkäleiden kyljistä. Kalliokaiverruksista kuuluisin eli le Chef de Tribu, heimopäällikkö, on omalla paikallaan vain jäljennöksenä. Alkuperäinen on turvassa Tenden kylän museossa. Myös täällä on aikojen saatossa esi-isien jälkiä vandalisoitu.
Kiven takaa esiin säntäävä murmeli, marmotte, saa taas meidät pysähtymään. Yksi puikahtaa koloonsa, toinen lohkareen päälle tarkkailemaan ympäristöä, ennen kuin pujahtaa sekin piiloon.
Tasaisehkon pätkän jälkeen kiipeämme siksakpolkua Baisse Valmasqueen (2549 m) - mikä paikka evästauolle! Takana Merveilles'n laakso, edessä kolme jäätikköjärveä, joiden reunamilla on vieläkin paikoin lunta, kuten lähihuippujen rinteillä. Polku alas jatkuu kivikkoisena.
Lac du Basto -järven jälkeen kuljen ryhmämme ensimmäisenä. Tämän tästä erotan niin läheltä kuin kauempaa kepeästi liikkuvia gemssejä. Yhtäkkiä edessäni on kymmenkunta vuori- eli alppikaurista (bouquetin)! Lauma on levittäytynyt polun molemmin puolin. Sarvipäiden edessä on hieno levähtää, eivätkä ne ole ensin millänsäkään hitaasti hivuttaen lähestyvistä patikoijista. Vähitellen komeasarviset urokset siirtyvät kauemmas lounastamaan.

Laskeudumme délicat-varoituksella merkittyä himpun verran tiukkaa polkua Vihreälle järvelle (Le Lac Vert) - polun alapäässä sanotaan tiukemmin että dangéreux, vaarallinen. No jaa, se helpompi loppupolku olisi ollut vartin pidempi...

Järven päässä nököttää sympaattinen maja, Réfuge de Valmasque (2233 m). Kylmän suihkun jälkeen seurustelemme illallisella muiden reppuselkien kanssa eri kielillä, irvistämme sokeripalan muodossa tarjotulle camomi-digestiiville ja nukumme Chamois- eli Gemssihuoneen kerroslavereilla makoisat unet. Vuoriasukit pinkovat tässä maastossa meitä vikkelämmin, sen olemme omin silmin todenneet.
(Retkipäivä: 8.7.2011)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva