Siirry pääsisältöön

Imatra: lumikenkäilyä Risuniemessä

Risuniemen luontopolku löytyy Imatran laidalta, lyhyen matkan päässä Stora Enson Kaukopään tehtaalta ja Ruokolahden rajalta. Mitään  yleisöryntäystä luontopolulla ei talviaikaan ole voinut olla, sen takaa jo auraamaton parkkipaikka... Lähtöpaikan opastetaulu 2,5 kilometrin polulle on mukavan selkeä karttoineen.
Jo muutaman päivän takaiset, edellisen lumikenkäilijän painaumat erottuvat hangesta. Onhan täällä ollut joku muukin! Kun luen ensimmäistä rastitaulua siirtolohkareista, ilahdun; edessä on tietoa muustakin kuin kesällä havaittavista luontoilmiöistä.
Joskus on esteitä tiellä kohtalon, mutta kiitos lumikenkien, tällainen puunroikale on helppo kiertää hangen kautta. Reitin varren puusto vaikuttaa olevan pääosin havupuita, mutta ympärillä on paikoin myös jonkin verran lehtimetsää.
Alkujaan Gallénin perheen omistuksessa olleen talon pihapiiri on säilytetty luontopolun varrella, tosin ilman paikalta jo purettuja rakennuksia. Paikalle jätettiin tarkoituksella edelleen kolme autonromua - pari Angliaa ja yksi Cortina - osoittamaan, että metalliromu ei maadu tai järin helposti katoa luonnon sekaan. Autonraatojen naapurina on komea siirtolohkare.
Kuusikon keskellä kasvaa myös upeita siperianlehtikuusia, joista vanhin on rastitaulun mukaan istutettu jo vuonna 1921.
Metsäkoukkauksen jälkeen polku palaa entisen pihapiirin laidalle, missä on vielä jokunen metsälehmus eli niinipuu. Pari runkoa on vallannut muhkeasti tilaa maasta. Yläilmoista kuuluu linnun kailotusta: palokärki se siellä huutelee.
Reitillä on käväissyt pienen matkaa moottorikelkka, jonka kovettunutta uraa astelen metsän suojassa, mutta pian kelkan jälki kurvaa poispäin, järven jäälle. Iltapäivän auringossa jäällä viilettää reipas pystykorva, perässään pari hiihtäjää.
Täällä Saunalahden - Koivuniemen maisemissa on opastaulun mukaan ollut aikoinaan Immolan saha. Nyt talvinen järvimaisema kylpee sinessä ja valossa. Seuraan punaisia maalimerkkejä takaisin metsän siimekseen, halki kuusikon.
Metsässä lumen päällä on jo puista pudonneita roskia, mikä on varma kevään merkki. Auringon kullanhohtoinen valo tunkeutuu sitkeästi oksien lomitse, tekee kuvioita puista pudonneiden lumimöykkyjen täplittämään hankeen. Askel askeleelta nousen jyrkkää rinnettä harjulle, joka on reitin korkein paikka. Edessä on taas laskeutuminen Saimaan rantaan.
Rasti 17 on maisema- ja levähdyspaikka, jossa on mahdollista tehdä tulet (maanomistajan lupa ok) ja istahtaa rantaan puupenkille. Äskeiselle harjanteelle nousu voi hyvinkin aiheuttaa lepohetken tarpeen, mutta Kaljaniemenselän maisemasta nautiskelijan on siedettävä, että vastarannalla, järvimaiseman keskiössä on Stora Enson valtava paperi- ja kartonkitehtaan alue. No, maisema se on sekin.
Polku noudattelee niemessä Saimaan rantaviivaa, kuten myös järven jäällä kulkeva hyväkuntoisen näköinen latu. Hiihtäjiä ei näin iltaviiden jälkeen, laskevan auringon aikaan, enää jäällä näy.
Loppumatkasta tarpominen hangessa alkaa jo tuntua, etenkin kun hanki loksahtelee laattoina rikki lumikengän alla, ja vain melkein kantaa. Onnistun astumaan peräti seitsemän askelta (tosin ei perättäistä) uppoamatta syvemmälle lumeen. Nyt olisi sauvoista apua, jos sellaiset olisivat mukana... Ollapa liikkeellä aamutuimaan eikä näin hämärän toden teolla jo laskeutuessa!
Pian vastaan tulee Euroopan kaukovaellusreitti E10:n reittimerkki. Tästä siis kulkee Ruokolahden ja Imatran välinen pätkä kaukovaellusreittiä! Tolpalta on enää lyhyt matka takaisin Risuniemen luontopolun lähtöpaikalle, osin tien pohjaa ja osin metsäpolkujen reittiä seuraten. Voin hyvin kuvitella, että polku on kesälläkin todella kaunis.

Kommentit

  1. Hieno reissutarina, lisäsin linkin polulle tekemääni geokätkön kuvaukseen.

    http://coord.info/GC2HHYC tässä kätkön kuvaus.

    VastaaPoista
  2. Kiitos - geokätköilyä ei olekaan tullut kokeiltua :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la