Siirry pääsisältöön

Rautpohjan funkista

Rautpohjankadun, Keskussairaalantien, Savelankadun ja Vesangantien väliin jää Rautpohjan tehdasalue. Metson paperikonetehtaan ja valimon alueelle pääsee ainoastaan kulkuluvan kanssa. Aidan, toimisto- ja tehdasrakennusten taakse jää kymmeniä hehtaareita teollisuusaluetta,  lähes Jyväskylän ydinkeskustan ruutukaava-aluetta vastaava maapläntti. Kaikkea ei kuitenkaan ole aidattu kävelijän ulottumattomiin.

Metson Rautpohjan tehtaan aidan ulkopuolella on Vasikkavuoren rinteessä, Syrjälänkadun puolella, pari eleettömän oloista funkistaloa. Ylempi niistä, Villa Rask, on tällä hetkellä pääosin kokoustilakäytössä, mutta alkujaan se palveli Valtion Tykkitehtaan johtajan asuintalona. Harmi, että talon yläpuolelle kohoava Vasikkavuori on visusti verkkoaidan takana, eikä sinne pääse näköaloja katselemaan.
Villa Raskin yläkerran suurta maisemaikkunanaa reunustaa yksinkertaisen tyylikäs, geometrisin muodoin koristeltu parvekekaide.
Samaa muotoa piirtävät tummanruskeat koristekuviot toistuvat myös pääsisäänkäynnin yläpuolella. Huomaan kivitalon edustan rinteessä mäenlaskun jälkiä. Arvatenkin naapuritalojen pikkuväen, ei kokousporukan aikaansaannoksia...
Alempana rinteessä oleva talo on vaatimattomampi, mutta se rakennettiinkin aikanaan asuintaloksi Tykkitehtaan alemmille johtajille. Toimistokäyttöön muutettu rakennus tunnetaan tehtaalla nykyään nimellä Villa Pakkala. Nimi juontaa Juhani Pakkalaan, joka oli Metso Paper Oy:n (ent. Valmet) toimitusjohtaja vv. 1999-2003 ja hänen toimistonsa sijaitsi tuolloin rakennuksessa.
Villa Pakkalan kiehtovin yksityiskohta on pikkuruinen, kaareva parveke, jolta mahtuisi juuri ja juuri vilkuttamaan. Tällä hetkellä parveke on kuulemma käyttökiellossa.
Hippoksen suuntaan laskeutuvan kadun varressa on kolmas ei-asuinkäytössä oleva funkistalo, joka muhkeine tiilipiippuineen säästyi (tiukan väännön jälkeen) purkamiselta, kun Metsolle rakennettiin kookas uusi toimistorakennus Rautpohjankadun varteen. Tästä talosta löytyy nyt kokoustiloja, museoesineistöä yhtiön paikallishistoriasta ja tiloja henkilöstön käyttöön.
"Vanhan saunan" paraatiovet ovat julkisivun puolelta rakennuksen hienoin yksityiskohta, lukuisine pienine ruutuikkunoineen.
Mitkä hauskat kulmaikkunat! Hippoksen liikuntapuiston naapurina nököttää lisää funkistaloja edellisten kanssa samalta ajalta, vuosilta 1938-39. Matalat kerrostalot ovat muutoin keskenään samannäköisiä, mutta lähinnä vanhaa saunaa taloista neljä on vaaleanvihreitä, kun muut kymmenen ovat valkoharmaita. Talot rakennettiin 1930-luvun jälkipuoliskolla Tykkitehtaan henkilökunnan asuntoalueeksi, mutta nyt vuokra-asuntotalot ovat SATOn omistuksessa.

Pulkkailevat lapset kiljahtelevat Villa Raskin vieressä Vasikkavuoren rinteessä, kun kävelen takaisin päin, Metson naapurin eli Moventasin tehtaan suuntaan.
Funkisasuintaloista kaksi on aivan tuuliturbiinivaihteita valmistavan Moventasin naapureina. Tässä laitimmaisessa on muista poiketen hienosti kaartuvat, puulaitaiset parvekkeet. On ilahduttavaa nähdä ihan oikea ruokala-sana rakennuksen ulkoseinässä. Kiitos että  funkisparvekkeen alle ei ole survottu tekstiä henkilöstöravintola...

Kommentit

  1. Hei,

    Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa. Teksteistäsi päätellen asumme aika lähekkäin. Minäkin tykkään kävellä, mielellään kameran kanssa, en tosin yhtä pitkiä matkoja kuin sinä. Blogistasi olen saanut paljon kivoja vinkkejä kiinnostavista kohteista Jyväskylässä, vaikka olenkin syntynyt ja asunut koko ikäni täällä. Tämä postaus huvitti minua, koska tämän ehdin keksiä ja kokea ensin: kävin kameran kanssa Rautpohjan alueella muutama viikko sitten, talven kovimmilla pakkasilla :)

    -Satunnainen kävelijä

    VastaaPoista
  2. Kiitos... Kävelymatkan pituus ei ole merkitsevä, miellän itse että tärkeämpää on hitaan vauhdin suoma aika katsella, kokea ja pysähdellä "tutustumaan" paikkoihin. Toisinaan tuttujen paikkojen ohi saattaa helposti kulkea melkein silmät ummessa.

    Hauska yhteensattuma tuo Rautpohja :)

    VastaaPoista
  3. Blogi "käveli vastaan" kun surffasin kyberavaruudesta käsin uutta asunto-osoitettani Jyväskylässä, sinne paluumuuttajana. Asetunkin juuri entisen tykkitehtaan työntekijäin kortteliin, funkis-tunnelmaa kenties sisätiloihinkin tavoittelemaan. Viihtyisä alue, ainakin pääkaupungin tungoksesta tupsahtavalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rautpohjan tehtaan viereiset talot ovat kivoja ja liikkuja löytää vaikka mitä mahdollisuuksia ihan kotinurkilta :) Tervetuloa siis takaisin Jyväskylään!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…