Siirry pääsisältöön

Holvihetki ja kahvila Kultavatkain

Jyväskylän kaupungin taidemuseo Holviin on helppo piipahtaa eritoten perjantaisin, jolloin pääsymaksua ei peritä. Kaupungin synttäriviikon perjantaina 23.3. olen aikeissa poiketa vain näyttelyyn, mutta hämmästyn jo aulassa: siinä on nyt kahvila! Miksi? Tänään juhlitaan 14-vuotiasta museota. Päätän sallia itselleni kahvilapysähdyksen vasta taide-elämyksen jälkeen.
Ikävä kyllä kirjailija Harri Tapperin pitämä esittely tyttärensä Kirsi Tapperin puuveistosnäyttelystä on jo ohitse, joten tutustun teoksiin aivan omin päin. Hevospoolo on huippu!
Ponipeitto on vaatinut mielettömän työn - niin monta ponihahmoa on puiseen, isoon peitteeseen käsin veistetty. Aivan upeaa puukon käyttöä.
Vaan ei tule uni näyttää kauempaa hyvin yksinkertaiselta, mutta työn äärellä jää pakostakin ajattelemaan. Joskus käy niin, että päätä painavat asiat, kroppa ei osaa rentoutua, eikä uni vain ole tullakseen, harmittaa. Miten sitä osaisi päästää jännityksestä irti ja nukahtaa. Tapperin työt ovat sekä hauskoja että mietityttäviä.

Museon välikerroksessa olisi vielä muutama Kirsi Tapperin työ, mutta tilan on vallannut paneelikeskustelu museon vapaaehtoisista. On siis palattava katsomaan loput työt toisen kerran.
Alakerrassa kulttuuriluotsien kokoama Kulttuuriluotsien löytöjä - kokoelmanäyttely 2000-luvun taidehankinnoista -näyttely esittelee mitä erilaisimpia teoksia. Tilan keskellä olevaan laatikostoon kannattaa kurkistaa! Jokaisessa leveässä laatikossa on taideteos koskettavan tarinan kera.

Tuomo Blomqvistin karttaan pohjautuva työ Olet tässä tuo heti mieleen Meiju Niskalan arjen löytöretkeilyn. Jaakko Valon omakuvamaalausta Syyskesän maanantaina tai Seppo Uuranmäen videoteosta katsoessani muistelen taiteilijoiden tarinointia teoksistaan viikkoa aiemmin pidetyssä teehetkessä taiteilijoiden kanssa.
Palaan takaisin aulaan, jossa päivän kahvila, Kahvila Kultavatkain tarjoilee kahvia, teetä, mehua sekä leivonnaisia (päältä kaunis porkkanamuffinsi, bestseller brownie, ituhipin hummusleipä...). Kahvila itsessään on taideteos värikkäinen liinoineen.
Muffinsia mutustellessa voi samalla katsella sekä nykymuotoilua että kulttuuriluotsien valitsemia taideteoksia, vaikka Jussi Heikkilän mainiota Pieni lintukirjasto -kirjahyllyä seinällä tai Outi Markkasen Piskiä ikkunalaudalla. Olisipa tässä taidekahvila aina, eikä vain tänään.

Kommentit

  1. Hih,minä olin kuuntelemassa tuota paneelikeskustelua! :) Alakerran Kulttuuriluotsinäyttely pitää kyllä käydä vielä katsomassa. Kipaisin sen vain nopeasti läpi ennen keskustelutilaisuutta. Kiitos vinkistä,pitää muistaa kurkistaa myös laatikoihin! Kultavatkain kahvilaa pyörittää meidän Taikun opiskelijat :)
    Kirsi Tapperin työt ovat kyllä mahtavia. Pidin itsekin juuri Hevospoolosta sekä keskustelijoiden taustalla seisovasta Hevosesta.

    VastaaPoista
  2. Samoilla jäljillä siis :)
    Toivottavasti kahvila poikkeaa paikalla toistekin, saisi olla siellä joka perjantai, noin esimerkiksi!

    Odotan että pääsen katsomaan Hevosen läheltä, siitä ei näkynyt juuri mitään yleisön päiden yli...

    VastaaPoista
  3. Kahvila Kultavatkain seuraavan kerran Keski-Suomen päivänä 18.4. klo 12-17! Ylihuomenna siis!

    VastaaPoista
  4. Nyyh, en pääse paikalle :(

    Toivottavasti kahvila Kultavatkain palaa vielä tämänkin jälkeen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la