Siirry pääsisältöön

Taiteellinen ote

Jarrutan Suomen käsityön museon näyttelyyn houkuttelevan mainostelineen kohdalla Jyväskylän Kauppakadulla. Onko joku pudottanut tämän? Ei, vaan käsintehty koriste taitaa olla telineen päällä ihan tarkoituksella, kiinnittämässä ohikulkijain huomiota. En ole pinkin ja pitsin perään, mutta hauska yksityiskohta! Olisiko lähistöllä jotain muuta pientä, mitä ei herkästi tule havainneeksi?
No onhan toki. Käsityön museon perusmallinen ovenkahva on saanut ylleen poltetun oranssin värisen neulegraffitin, mikä parantaa huimasti oven neutraalia ulkoasua. Muistaakseni ovenkahvan edellinen neulegraffiti oli raidallinen, joten kyseessä on siis kevätasu.
Kulman takana Kilpisenkadun puolella on museon Näytönpaikka-ikkunassa esillä tyylikkäitä painokankaita. Kaisi Koivumäki käyttää näitä kankaita myös osana ikkunan pieniä, tarinan sisältäviä dioraamoja.
Myös Suomen käsityön museon toimiston ovenkahvassa on pikkuruinen somiste, pinkki virkattu kukkanen. Taidankin tehdä pienen kierroksen lähistön ovenkahvojen maailmaan.
Kilpisenkadun yläpäässä pitää majaansa lankakauppa Titityy, jonka ulko-oveen neulegraffiti sopisi loistavasti. Sellaista ei kuitenkaan ovesta löydy, mutta tämä ovenkahva on jo itsessään aika elegantti.
Palaan puoli korttelia alaspäin ja käännyn kaupungin vanhimmalle kävelykadulle, Keskustielle. Sen varrelta löytyy toinen lankakauppa. Poppelin leveää, vaakamallista ovenkahvaa peittää hieno huovutettu käsityö, joka toimii samalla mainoksena.
Alempana, Kauppakadun ja Gummeruksenkadun kulmassa, on Jyväskylän kenties hienoin liikehuoneiston ovenkahva. G-kirjaimen koristama ovenkahva muistuttaa 1980-luvun alkupuolella suljetusta Gummeruksen kirjakaupasta; vuonna 1872 perustettu Gummerus päätti keskittyä alkuperäiseen liiketoimintaansa eli kirjankustantamiseen.
Kaikki ovenkahvat eivät ole läheskään yhtä yksilöllisiä... Kauppakadun yleisimmältä ovenkahvatyypiltä alkaa vaikuttaa tämä tylsä alumiinimalli. Alumiinikahvaa löytyy ikävä kyllä myös sellaisten rakennusten ovista, joihin tämä kymmeniä vuosia taloja uudempi malli ei todellakaan kuuluisi. Joutuivatko vanhat ovenkahvat roskiin?
Kävelen Kauppakadun yläpäähän saakka tapaamatta lisää mielenkiintoisia ovenkahvoja ennen kuin olen kääntynyt paluumatkalle kadun toista puolta pitkin. Tämä kaareva funkishenkinen kaunotar on varmasti aito ja alkuperäinen! Kiitos taloyhtiölle, joka ei ole vaihtanut mallia tuoreempaan.
Vihreä haltijatar / La fée verte-olutravintolan hieno puinen ovenkahva on ehtinyt kulua aikamoisesti sään armoilla, mutta seuraavasta ovisyvennyksestä löytyy vielä hyväkuntoinen, saman mallinen yksilö.
Kauppakatu 17 A:n tukeva ovenkahva on myös alkuperäinen. Tästä näkee selvästi, mistä kohdasta asukkaat ja vieraat ovat kahvaan vuosien kuluessa tarttuneet.
Kauppakadulta löytyy lisääkin puisia ovenkahvoja. Muutaman askeleen päässä Kilpisenkadulla Säästöpankin talossa on vielä tallella siisti ja pyöreä puinen ovenkahva, vaikka itse oven puukehykseen on joku vetänyt töherryksen.
Kauppakadun Asuntogallerian ovesta pääsee sisälle tarttumalla tähän tutun näköiseen ovenkahvaan - jota ei tosin korista pinkki villakukka kuten käsityön museon vastaavaa.

Pienilläkin asioilla on merkitystä. Esimerkiksi ovenkahvalla, eikä vain sillä, miltä se tuntuu, vaan miltä se näyttää. Olisi hauska nähdä jonain päivänä vaikkapa Kauppakadun liikkeiden ovenkahvat persoonallisesti koristeltuina...

Kommentit

  1. Yliopiston päärakennuksen (c), suurimman salin portaiden kaide on mielenkiintoisesti tehty ja ansaitsisi myös kuvansa.

    VastaaPoista
  2. Täytyypä käydä kampustelemassa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la