Siirry pääsisältöön

Kauppakadun taitavia vetoja

Kauppakadun yläpäässä, Galleria Patinan ikkunassa ottavat iltapäiväaurinkoa herkät akvarellit. Toivon että luonnonvalopallo ei ehdi pahasti haalistaa ulospäin katselevia, kirkkaalle valolle alttiita töitä... Astun sisälle galleriaan, missä Risto Puution maalaukset tunnelmoivat veden maisemissa monissa sävyissä, kuten Veden syli, jonka usvan keskeltä erottuva soutuvene saa jostain syystä minut ajattelemaan melontaretkiä.
Kimmellys palauttaa mieleen kesän kirkkaat päivät ja valon häikäisevän, leikkisän välkkeen järven pinnalla. Onneksi kesä lähenee koko ajan. Siirryn vesimaisemista myyntitiskin luo tutkimaan upeita, käsin maalattuja pääsiäismunia (vuosi sitten täällä oli aivan loistava näyttely pääsiäisen alla). Niistäkin on vaikea valita suosikkiaan.
Aivan toisenlaista, ronskimmalla kädellä tehtyä taidetta on vastassa Kauppakadun toisessa päässä, Halosen edustalla. Paikalle on pystytetty seinäke, johon syntyy uutta koko ajan.
Kerrankin graffitia saa taiteilla ihan laillisesti keskellä kaupunkia! Tuntuu aika uskomattomalta, miten hienoa jälkeä ja nopeasti vanerin pintaan tulee.
No, ilmeisesti toisella puolella on enemmän harrastaneiden puoli ja tällä puolella kokeiluseinä ohikulkijoille. En ole itse koskaan kokeillut spraymaalin käyttöä tällaiseen tarkoitukseen, mutta jätän nytkin testaamatta.

Kävelen Kauppakadun alapäähän, Aren aukiolle, missä Kolmikulman syövereistä löytyy vielä viikonloppuna designia Jyväskylä Design Weekin kunniaksi pystytetyistä pop-up-kaupoista. 
Monenlaisen myytävän joukosta nousevat helminä esiin Alagallerian uskomattoman hienosti koristellut huonekalut, joilla on tarinansa. Irenen kampauspöytä koostuu eri puolilta Suomea pelastetuista palasista: pöytäosa roskiksesta Vantaalta, jalat sohvapöydästä Kainuusta, peili roskalavalta Kuopiosta...
Tuulan puhelinpöytä sai myös uuden elämän, kun sen pinta päällystettiin puuvillakankaalla, liimalla ja lakalla. Entä samanhenkiset Martan tuoli ja Loviisan rukouslipasto pienine ikoneineen? Väri-iloa!
Pitäisi tietenkin totella, kävellä takaspäin ja mennä kahville...

Kommentit

  1. Olen ihastellut ohiajaessani noita Puution akvarelleja,mutta aina on ollut olevinaan niin kiire ettei ole ehtinyt sisälle asti.
    Voih,sinä olit paikalla kun nuo seinät täyttyivät spray-maalista! Ihastelen tuotakin aamuisin ohiajaessani. Taitoa vaatii tuokin laji...

    VastaaPoista
  2. hietzu, kannattaa käydä katsomassa Risto Puution akvarellit Patinassa, ennen kuin näyttely loppuu 4.4.! Tykkäsin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva