Järvenpään kulttuuripolku

Kysäisen Järvenpään keskustassa, minkä verran matkaa on Ainolaan. Ehkä vartin kävelyn verran, joten valitsen sen kohteeksi siitäkin huolimatta, että Sibeliusten museoitu koti ei ole varmasti ole nyt avoinna. Jospa siitä kuitenkin näkisi pilkahduksen? Kävelykadun jälkeen seuraan asiaankuuluvasti Sibeliuksenväylän viereistä kävelytietä. Pellon kohdalla pysähdyn hetkeksi katsomaan Tuusulanjärven yllä liihottavia valtavia muuttolintujen parvia. Niin suuria linturykelmiä näkee harvoin.

Peltoaukean jälkeen oikealla tulee vastaan Seurakuntaopiston rakennuksia ja niiden jälkeen nähtävyysmerkki osoittaa oikealle. Tien päässä odottaa keltainen rakennus, Ahola. Pihan ilmoitustaulun julisteesta luen tekstin: Varmaan olen enemmän kalamies kuin kirjamies. Kenties pienoista vähättelyä tai sitten herra Aho oli aikamoinen kalojen narraaja.

Ahola oli kirjailija Juhani Ahon ja hänen taiteilijavaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin koti vuosina 1897-1911. Ikävä kyllä Aholaan ja pariskunnan vaiheisiin täällä ei pääse tutustumaan touko-syyskuun ulkopuolella kuin erikseen sopimalla ja lisämaksusta, mutta ainakin reitti tänne on nyt selvä.

Palaan Sibeliuksenväylälle, jolle jo pilkottaa tien toiselta puolelta toisen kulttuuripariskunnan entinen koti eli Ainola. Käännyn Poikkitielle ja edelleen Ainolankadulle, joka tuo minut Ainolan suljetulle portille. Kuten olin aavistellutkin, ei myöskään Sibeliusten kotitaloon pääse tutustumaan enää lokakuussa. Myös kahvila Aulis on ns. talvikaudella viikolla suljettu ja avaa ovensa vain viikonloppuisin.

Portilta ei näe Ainolan päärakennusta, joka on visusti kuusiaidan suojaama. Lähden seuraamaan kuusiaitaa kulman takana, sillä siltä puolelta pitäisi olla luvassa ainakin pieni vilahdus säveltäjämestarin talosta, jonne Jean Sibelius muutti perheensä kanssa vuonna 1904.

Oikein muistettu: korkeaksi venähtäneen kuusiaidan takaa erottuu Ainolan kattoa ja yläkertaa. Tämä näkymä ei tosin ihan vastaa visiittiä pihamaalle, saati sitten sisälle taloon...

Koska sade ei ole vieläkään yltynyt kovaksi, päätän käydä kääntymässä takaisin hieman kauempana. Kävelytien varresta löytyy sitten yllätys: kaunis puukehyksinen kyltti, jossa paitsi kerrotaan Sibeliusten Ainolasta, myös siitä, että olen nyt Järvenpään kulttuuripolulla. Tästä en ollut kuullutkaan!

Järvenpään kulttuuripolku on luotu vuonna 1995, mikä selittänee sen, että opasteet ovat jo hieman kuluneita. Hyvin tasaisessa maastossa kävelyteitä pitkin kulkeva reitti kuljettaa kävelijää kulttuurivaikuttajien maisemissa. Lippumäki jää polun vasemmalle puolelle. Alueella asuu edelleen kulttuuriväkeä, mutta rakennuksia kuuluu tarkastella vain pihapiirien ulkopuolelta. Kesällä lehvien läpi erottunee paljon vähemmän kuin näin syksyllä.

Myös kulttuuripolun oikealta puolelta pilkottaa niityn takaa kaunis puutalo.

Ristinummen vanhan kylätien ja peltojen takaa Riihikalliolla erottuu juuri ja juuri taiteen opinahjo, Pekka Halosen akatemia.  Läheinen Pekka Halosen museo ei muuten osu kulttuuripolulle; Halosen museo kun on naapurikunta Tuusulan puolella. Ristinummella asuneella Tilly Soldanilla oli suhde sisarensa Vennyn puolison eli Juhani Ahon kanssa. Venny Soldan-Brofeldt toivotti sisarensa synnyttämän lapsenkin tervetulleeksi Aholaan... Aikamoinen liitto!

Kulttuuripolku seuraa pienen tovin kylätietä ennen kuin saapuu Kallio-Kuninkalaan. 1920-luvun alussa valmistunut upea Ylä-Kuninkalan päärakennus pihapiireineen tekee kyllä vaikutuksen! Kallio-Kuninkalassa toimii tällä hetkellä Sibelius-Akatemian kurssikeskus ja täällä pidetään myös konsertteja.

Kallio-Kuninkalan omistaa nykyään Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö. Tilan hankki Paloheimon suvulle aikoinaan K.A. Paloheimo (eli Karl Alfred), jonka elämäntyötä on muistettu pihalle pystytetyllä veistoksella Hengen liekkikruunu (Erkki Eronen, 1978).

Pihapiirin alaosassa sijaitseva punakeltainen Ala-Kuninkala on alun perin peräisin Karjalan kannakselta, mistä se siirrettiin ensin Tuusulanjärven Syvärantaan ja sitten vuonna 1918 tälle paikalle.

Pihapiiristä löytyy myös Kullervon sotaanlähtö -maalauksen (Akseli Gallén-Kallela) mieleen tuova teos, jonka tekijästä tosin ei ole tietoa. Tämä taos on kopio Tuusulan kansanopiston entisestä kattoviiristä.

Ala-Kuninkalan puolella on vielä remontin kourissa oleva puutarha-alue, jonka lampi on liki tyhjä. Pujottelen puutarhatyömaan lomitse jugend-tyyliä mukailevalle pikkuportille ja siitä edelleen kohti Järvenpääntietä.

Tuusulanjärvi on vain muutaman metrin päässä ranta-aitan takana. On suorastaan pakko pujahtaa hetkeksi metalliaidan aukosta heinikon läpi vilkaisemaan tyyntä, syksyistä järvimaisemaa, ennen kuin jatkan matkaa takaisin Järvenpään keskustan suuntaan.

Järvenpääntiellä riittää vilkasta autoliikennettä, joten kävelytiellä ei ole yhtä hiljaista kuin kulttuuripolun reitillä toiseen suuntaan. Katseen voi kuitenkin pitää käännettynä Tuusulanjärven puolelle ja vaikka järvi ei puiden lomasta juuri kohta erotu, ovat syksyn värit piristävää seuraa.

Saavun Järvenpään kulttuuripolun viimeiselle kohteelle, jolta löytyy polun opaste - tosin hieman etäällä kävelytiestä, ruusupensaiden takana. Suviranta (1901) on kuusiaidan takana, joten tälläkin kerralla on tyytyminen lähinnä infotaulun tietoihin taidemaalari Eero Järnefeltin kodista. Järnefelt maalasi useita erityisesti luontoaiheisia tauluja.

Suviranta on edelleen saman suvun omistuksessa ja yksityiskäytössä, joten rakennukseen ei ole helppo päästä tutustumaan. Tilaisuus voi olla tarjolla esimerkiksi Tuusulanjärven maisemissa pidettävän Meidän festivaalin (ennen Tuusulanjärven kamarimusiikki) yhteydessä. Vilkaisen pellon yli tien toiselle puolelle, mistä pilkottaa jo tuttu näky: Ainola. Kulttuuripolku on siis miltei kokonaan takana.

Ohitan Aholan ja Seurakuntaopiston, sitten saavun takaisin lähelle Järvenpään keskustaa. Ystävyydenpuiston jättimäinen maamerkki on keltainen Kolmisointu-veistos, jonka tekijä on yhdysvaltalainen Rolf Westphal (1979). Ei voi mitään, mutta joka ikinen kerta tämän ohittaessani näen tämän hampurilaisketjun epäsuorana mainoksena, jossa M-kirjain on vain muotoiltu uudelleen ja näyttää siltä kuin se olisi ottanut jalat alleen...