Jalkaisin

Laukaan Ampujien Majalla on aurinkoista, hiihtäjiä viuhtoo pihasta hyväkuntoiselle ladulle. Maja on sopivasti auki, joten pistäydymme alkuun sisätiloissa kuumalla mehulla ja munkilla (muistan kaiholla aikaa, jolloin munkit oli vasta paistettu eikä lämmitetty...). No, palvelu on ystävällistä ja takassa roihuaa tuli. Sitten lumikengät jalkaan ja matkaan kohti Karhujärven laavua. Ihan alkumatkasta tarvomme ladun tuntumassa, kunnes astumme aukealle suolle, joka hupaisaa kyllä on Jyväskylän kaupungin puolella. Lumi ei ole kovaa hankea, vaan pehmeää ja upottavaa, joten lumikengän askel on raskas. Ei se mitään, tästähän lumikenkäilyssä on kyse! Pian kohtaamme taas latu-uran ja seuraamme sen vierustaa. Yksittäisiä hiihtäjiä luistelee vauhdikkaasti ohitse. Meillä ei ole niin kiire... Loivasta ylämäestä löytyy edellisten lumikenkäilijöiden jälkiä. Koska suunta vasemmalle kohti Karhujärveä on oikea, lähdemme mekin mutkittelemaan metsän puolelle. Puita on tiheässä, joten lumikengät o...

Jarrutan Suomen käsityön museon näyttelyyn houkuttelevan mainostelineen kohdalla Jyväskylän Kauppakadulla. Onko joku pudottanut tämän? Ei, vaan käsintehty koriste taitaa olla telineen päällä ihan tarkoituksella, kiinnittämässä ohikulkijain huomiota. En ole pinkin ja pitsin perään, mutta hauska yksityiskohta! Olisiko lähistöllä jotain muuta pientä, mitä ei herkästi tule havainneeksi? No onhan toki. Käsityön museon perusmallinen ovenkahva on saanut ylleen poltetun oranssin värisen neulegraffitin, mikä parantaa huimasti oven neutraalia ulkoasua. Muistaakseni ovenkahvan edellinen neulegraffiti oli raidallinen, joten kyseessä on siis kevätasu. Kulman takana Kilpisenkadun puolella on museon Näytönpaikka-ikkunassa esillä tyylikkäitä painokankaita. Kaisi Koivumäki käyttää näitä kankaita myös osana ikkunan pieniä, tarinan sisältäviä dioraamoja. Myös Suomen käsityön museon toimiston ovenkahvassa on pikkuruinen somiste, pinkki virkattu kukkanen. Taidankin tehdä pienen kierroksen läh...

Risuniemen luontopolku löytyy Imatran laidalta, lyhyen matkan päässä Stora Enson Kaukopään tehtaalta ja Ruokolahden rajalta. Mitään  yleisöryntäystä luontopolulla ei talviaikaan ole voinut olla, sen takaa jo auraamaton parkkipaikka... Lähtöpaikan opastetaulu 2,5 kilometrin polulle on mukavan selkeä karttoineen. Jo muutaman päivän takaiset, edellisen lumikenkäilijän painaumat erottuvat hangesta. Onhan täällä ollut joku muukin! Kun luen ensimmäistä rastitaulua siirtolohkareista, ilahdun; edessä on tietoa muustakin kuin kesällä havaittavista luontoilmiöistä. Joskus on esteitä tiellä kohtalon, mutta kiitos lumikenkien, tällainen puunroikale on helppo kiertää hangen kautta. Reitin varren puusto vaikuttaa olevan pääosin havupuita, mutta ympärillä on paikoin myös jonkin verran lehtimetsää. Alkujaan Gallénin perheen omistuksessa olleen talon pihapiiri on säilytetty luontopolun varrella, tosin ilman paikalta jo purettuja rakennuksia. Paikalle jätettiin tarkoituksella edelleen ...

Seison Mikkelin torin laidalla ja katson suoraan eteenpäin. Kävelykadun päässä pienellä mäennyppylällä tähyää taivaita punatiilinen kirkko. Sitä kohti siis; pian kapuan kiviportaita tuomiokirkolle, jonka goottityyli saa minut ajattelemaan Harry Potter-elokuvia. Sivuovella varoitetaan aiheellisesti putoavasta jäästä, sillä kohta humpsahtaa jyrkältä katolta alas köntti kovaa lunta. Laskeudun kirkon takaa Otto Mannisen kadulle. Kirjailijan muistokatu sivuaa taidetta ihan konkreettisesti, sillä aidan takana minua tervehtii puuhun kiinnitetty taideteos, vaalea ihmishahmo. Kulman takana Puistokatu jatkuu tällä puolen katua vaaleiden puutalojen reunustamana. Kevätaurinko on tehnyt pehmittävää työtään puutalon räystäällä ja sulamisvesi on päässyt avaamaan kiemuraisen jokireitin jäisen jalkakäytävän halki. Puuaidan takaa talon seinästä erottuu puhekuplia. "Koira." "Saako silittää?" " Sä oot kaunis." Selvästi taidepiha, joten astun sisään tyylikkäide...

Rautpohjankadun, Keskussairaalantien, Savelankadun ja Vesangantien väliin jää Rautpohjan tehdasalue. Metson paperikonetehtaan ja valimon alueelle pääsee ainoastaan kulkuluvan kanssa. Aidan, toimisto- ja tehdasrakennusten taakse jää kymmeniä hehtaareita teollisuusaluetta,  lähes Jyväskylän ydinkeskustan ruutukaava-aluetta vastaava maapläntti. Kaikkea ei kuitenkaan ole aidattu kävelijän ulottumattomiin. Metson Rautpohjan tehtaan aidan ulkopuolella on Vasikkavuoren rinteessä, Syrjälänkadun puolella, pari eleettömän oloista funkistaloa. Ylempi niistä, Villa Rask , on tällä hetkellä pääosin kokoustilakäytössä, mutta alkujaan se palveli Valtion Tykkitehtaan johtajan asuintalona. Harmi, että talon yläpuolelle kohoava Vasikkavuori on visusti verkkoaidan takana, eikä sinne pääse näköaloja katselemaan. Villa Raskin yläkerran suurta maisemaikkunanaa reunustaa yksinkertaisen tyylikäs, geometrisin muodoin koristeltu parvekekaide. Samaa muotoa piirtävät tummanruskeat koristekuviot ...