Jalkaisin

Jaume Plensa: Päivä. Yö. (2012) Iltapimeällä Espoon Tapiolasta löytyy yksi todellinen valopilkku, joka vieläpä vaihtaa väriä, kuten samannäköiset, ylhäällä pylväidensä nokassa istuskelevat kohtalotoverinsa kaukana Nizzan Massena-aukiolla. Jaume Plensan Nizzan teoksessa Conversation in Nice on seitsemän "pylväspyhimystä", mutta Weegee-näyttelykeskuksen ovenvartija joutuu tyytymään yksinpuheluun. Astun sisään näyttelykeskukseen, jonka museoihin pääsee sattumoisin keskiviikkoiltaisin klo 18-20 ilmaiseksi. Espanjalaisen Jaume Plensan (1955-) Unelmien ympäröimänä -näyttely on esillä toisen kerroksen Espoon modernin taiteen museossa, EMMA ssa. Jaume Plensa: Pilvi IV (2012). Lähes munanmuotoisen kirjainpilven päällä istuva unelmoija vangitsee katseeni. Kirjaimet tarttuvat toisiinsa, sanat kuljettavat, ajatukset kantavat, tekevät tarinan. Kuten aina, on unelmilla ja sanoilla myös varjonsa - oma tarinansa. Jaume Plensa: Unelmien ympäröimänä (2009) Äänettömät ja ...

Iltapäivää Tampereen Pispalassa kirkastaa Pyhäjärven yllä loistava aurinko, joka kutsuu minua luokseen. Laskeudun Isolähteenkatua kohti rantaa kun katseeni kiinnittyy jännittäviin rakennelmiin kadun oikealla puolella. Matonkuteista punotut hämähäkinseitit vartioivat Lasten luontoleikkipuiston sisäänkäyntiä. Siellä ei näytä olevan mitään muovihäkkyröitä vaan oikeasti luonnonläheinen leikkipaikka! Pyhäjärven rannassa puhaltaa vieno tuuli. Käännyn oikealle. Saan näin nauttia rantamaisemista mahdollisimman pitkään, koska oletettavasti "joudun" palaamaan samaa reittiä... Kävelytien yllä, rantakoivun oksassa yläpuolellani ei killu mikään tavallinen risukasa, vaan kimurantti kiehispallo. Onneksi se on sen verran ylhäällä, että kukaan tavallinen hongankolistaja ei voi siihen yltää ja hauska häkkyrä pysynee melko turvassa. Monet veneistä on jo käännetty talveksi, mutta muutamia aiotaan näemmä vielä käyttää vesillä. Oi, kuinka olisikaan hienoa päästä vielä syksyiselle järve...

Galleria Variantin (Viitaniementie 13, Jaroslavlin aukio) ovi on kutsuvasti auki, kun kävelen Viitaniemen halki. En tiedä, mikä sisällä odottaa. Pyhäinpäiväviikonlopun teemaan sopivasti galleriassa on juuri avautunut elämän ja kuoleman kysymyksiä pohtiva Maassa Taivaassa -tapahtumaan liittyvä valokuvanäyttely. Korpilahtelaisen maanviljelijä Pauli Pukkalan lempeistä mustavalkokuvista koottu Historian hiljaiset -kokonaisuus vie katsojan 1920-30-luvulle, hautajaistunnelmiin. Kuvista päätellen kuolemaa saattoi myös katsoa kasvoista kasvoihin; muutamassa valokuvassa arkun kansi on auki. Ehkä vainajat olivat ortodokseja tai sitten paikallinen tapa on suosinut sitä, että jäähyväiset voi jättää avonaisen arkun ääressä. Viereisessä salissa Anna Aution näyttely Unohdetut koostuu hyvin eritunnelmaisista valokuvista. Brysseliläiseltä hautausmaalta ovat tänne matkanneet hautamuistomerkkien lähes puhki haalistuneista valokuvista otetut kuvat. Niin haurastuvat myös muistot ihmisten miel...

Kangasvuoren luontopolulle nouseminen Pyhäinpäivän lauantaina on tavallista jännittävämpää, sillä olen kuullut vasta tuntia aiemmin, että Kangasvuoren päällä sijaitseva vesitorni on varhain aamulla romahtanut. Kun saavun Huhtasuon koulun takaisen metsikön laitaan etsimään luontopolun lähtöpaikkaa, en siis tiedä, onko polku kokonaan kulkukelpoinen. Mystisesti nimetty HH 2000 (eli Huhtasuon Hiihto 2000 ) - latukarttataulu ei hiiskahdakaan luontopolusta, mutta opasteviitta löytyy latukartan vasemmalta puolelta ja luontopolun ikioma opastetaulu siitä muutaman metrin päästä. Polulla on mittaa kolmisen kilometriä ja se kiertää Kangasvuorta vastapäivään. Luvassa on sekä kuivaa että kosteaa maastoa. Lähimaasto olisi taatusti kostea ilman tätä sadettakin... Luontopolku laskeutuu aluksi tien yli ja jatkaa sitten rinteen suuntaisesti. Kun polku kohta toisen kerran ylittää ulkoiluväylän, tulee vastaan vesiryöpyn tiehen syövyttämä uoma. Vettä valuu edelleen, vaikka vesitornin romahtamisest...