Jalkaisin

Aina ei voi tietää, mihin päätyy, kun lähtee kävelyretkelle. Lähdin kävelylle Könkkölästä, Köhniönjärven pohjoispäästä Lumopolkua pitkin ja saavuin järven toisen pään kierrettyäni junaradan varteen. Olin ajatellut kiertää Köhniönjärven, mutta radan länsipuolella olevat upeat jääpuikkomuodostelmat saivat minut ihan muihin aatoksiin. Vain koska jääpuikot saivat minut muistelemaan, että jossain ei-kauhean-kaukana piti olla luola. Kaivoin takin taskusta esille vanhan ja repaleisen Jyväskylän ulkoilukarttani, jonka tarkkuus (1:50 000) ei ole niitä huikeimpia luolan etsintään. Etenkin kun kyseistä luolaa ei ole siihen karttaan merkitty. Huokasin ja kaivaessani kännykkää esille takin sisätaskusta toivoin, että puhelimen akku sietäisi parinkymmenen asteen pakkasta edes sen verran, että saisin selville luolan tarkemmat koordinaatit. Pelastus löytyi, koska muistin että Judinin Jussi oli kirjoittanut jutun luolasta Retkipaikka-sivustolle . Vilkaisin nopeasti jutun karttalinkistä ...

Huomasin ohimennen Könkkölän tienhaarassa käsin tehdyn viitan: Lumopolku . Koska kauemmas suunnittelemani kävelyretki meni nelipyöräisen (pakkas)oikuttelun takia mönkään, oli aamupäivällä ohi vilahtanut kyltti hyvä syy laskeutua Könkkölän lumivalkoiseen pihaan. Uljas päärakennus kylpi viileänvilakassa valossa ja Köhniönjärven rannassa vallitsi hykerryttävä hiljaisuus. Könkkölän pihan laidalla lepäsivät talviuniset aitta ja makasiini. "Myllynkivipöydän" keskellä lehdetön puu kurotti oksiaan laveammalle. Puupoloisella on valmiiksi korsetti paikallaan, ettei sen hoikka uuma pääse kasvamaan yli säädetyn. Astelin rinnettä alas. Vain muutamia jalanjälkiä oli edelläni ohuessa lumikerroksessa. Lumopolun kylttejä ei vielä näkynyt, mutta oletinkin että se löytyisi lähempää Köhniönjärven rantaa. Saapuessani rannan tuntumaan löytyi oikealta puolelta vielä yksi soma rakennus. Mikä lieneekään tämä pitsireunuksen räystääseensä koristukseksi saanut tönö? Lumopolun viitta osoitti ...

Muutaman hengen porukka Kortepohjassa tai sen lähellä asuvista Jyväskylän ympäristöluotseista sai ajatuksen, että jotain kivaa voisi keksiä Vehkalammen futiskentän ja kuplahallin takana piileskelevään Vehkalammenpuistoon.  Maastokatsastuksen jälkeen paikaksi valikoitu Variskukkula, joka on ollut monen lähialueen lapsen pulkkamäkenä lumisina talvina ja kynttiläpolku jalostui Runotulet -tapahtumaksi sydäntalven iltaan. Loppiaisen lämpötilaennuste alkoi hieman hirvittää, mutta päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Tuikkukynttilöiden käytöstä tosin oli pakko luopua, koska ne eivät pala kunnon pakkasella ulkona kuin hetken verran. Runotulien sytyttely alkoi hieman ennen iltakuutta ja olimme varustautuneet vilpoisaan keliin (noin -27 °C!) lämpimällä kerrospukeutumisella. Nautin itse erityisesti kaksien villasukkien ja huopatossujen lämmöstä. Ja lämpimän takkini hupun karvareunuksesta. Se on siinä juuri tällaisia talvi-iltoja varten! Runot nojasivat puunrunkohin ...

Jos "joulugraffitien" luo olikin vaikeampi löytää, muita graffiteja osui Tourujoen vartta seuratessa eteen huomattavasti vähemmällä vaivalla. Graffiteja ei tietenkään (ja onneksi!) ole Tourujokilaakson luontopolun varrella, mutta jos kävelee Kankaan tehtaalta Tourujoen vartta kohti Palokkajärveä, kannattaa pitää silmät auki esimerkiksi Lohikoskentien sillan alla ja Koskenharjun kentän vessojen  kohdalla. Kuljin joen länsipuolen kävelytietä Palokkajärven suuntaan. Kun väyläni oli alittanut Lahjaharjuntien ja nelostien, löytyi nelostietä reunustavasta aidasta ensimmäinen äkäinen jyrsijä. Jos nyt ei olisi ollut joulukuun loppu, olisi otus ollut vaikeampi havaita. Näinköhän sitä on kesällä ja ennen puiden raivausta nähnyt ensinkään tieltä? Saavuin sitten alikulkutunneleille, jotka johtavat nelostien ja Taulumäentien alitse kohti Kivelänrantaa ja Tuomiojärveä. Sieltä löytyi itselleni uutta nähtävää, vaikka olen aiemminkin tästä kulkenut useita kertoja.  ...