Jalkaisin

No niin. Edellinen yritys talsia entistä Keski-Suomen maakuntauran reittiä Korpilahdelta Muurameen oli tyssännyt siihen, että ratkaisevalla hetkellä käännyinkin kävelemään kohti Moksia (ja Kuuselaa) . Siis uusi yritys! Sama bussipysäkki Korpilahdella, sama alkumatka rautatiesillan alitse, mutta tällä kertaa käännyin Petäjävedentieltä oikealle. Tuntui vähän hassulta. Kun olin kaksi päivää aiemmin lähtenyt matkaan rautatiesillan läheltä etsimään maakuntauran polkua, en ollut oikeasti tiennyt, mistä polku tismalleen kulkee. Tästä reitistä olin sentään pystynyt päättelemään osan aika vanhan reittikartan (joskin ylimalkaisen, mittakaava 1:400 000) päälle piirretyn reittiviivan perusteella. Ja silti juuri tällä varmasti oikeaksi katsomani tien varressa ei näkynyt yhtä ainutta sinimaaliviivaa tai -keppiä. Ehkä ne reittimerkit oli jo hävitetty, sinimaalia saaneet puut kaadettu? Kävelin radan varren tietä, jonka vasemmalta puolen oli Jyväskylän Energia kaadattanut jonkin ve...

Jäin Korpilahden kohdalla pikavuoropysäkillä bussin kyydistä pois ja lähdin kävelemään Petäjävedentietä pohjoiseen. Taas itselle uusi pätkä entistä Keski-Suomen maakuntauraa edessä. Olin printannut netistä pienen nipun karttalehtiä väliltä Korpilahti-Muurame, sillä olin lähdössä etsimään vanhaa reittiä siltä väliltä. Talsittuani kiviveistämön hautakivimallien ohi tuli vähän matkan päässä vastaan rautatiesilta - ja sen betonirakenteessa muutama sininen maalitäplä + teksti "Moksi" - ja sillan jälkeen olisi pitänyt kääntyä oikealle, Muurameen. Jostain syystä aloin empiä. Mitä jos sittenkin lähtisin talsimaan sitä toista, Kuuselan ja Korpilahden välistä maakuntauran haaraa? Olin kulkenut Kuuselan taukopaikan ohitse eräällä aiemmalla maakuntauraretkellä. Paitsi että ei ollut alueen karttaprinttejä mukana. Eikä minulla ollut (ikinä ollutkaan) reittiviivan sisältävää karttaa - vain hajanaista tietoa parista kohdasta. Pääosin olisi arvausten varassa osua oikeille poluille. ...

Musiikkia metsän keskellä? Tavallisesti musiikki kulkee itselläni mukana vain pään sisällä, sillä en tapaa lauleskella kulkiessani, saati harrasta kuulokkeita. En varautunut laulamaan nytkään, sillä Luonnon päivän kunniaksi Pyhä-Häkin kansallispuistossa oli luvassa ammattitaitoisia esityksiä peräti kolmen hienon kuoron voimin! Väkeä lappasi paikalle sen verran runsaasti, että Kotajärvelle johtavalle polulle alkoi jo muodostua yhtenäinen jono, niinpä mekin liityimme sen jatkoksi. Pitihän sitä ehtiä varsinaisen kuorokonsertin paikalle eli Kotajärven rannan tulipaikalle ajoissa. No, eihän siinä ollut mikään kiire, sillä kuorolaisten ryhmiä esiintyi upeasti jo matkan varrella. Niin Sirkat, Sonore kuin Vaput ilahduttivat kulkijoita laulamalla polun laidassa. Laulu soi niin kauniisti vanhassa metsässä, honkien huminassa... Vanhassa metsässä kuului kaikuja sekä perinteistä että uudemmista sävelistä, olihan paikalla myös kaksi kuoroa, joiden historia on satavuotista Suomea vanh...

Olin tätä ennen jo kolme kertaa yrittänyt talsia Linnansaaren kansallispuistossa pääsaaren Sammakkoniemestä Linnavuorelle ja takaisin, onnistumatta. Parilla talvireissulla olin kääntynyt lumikenkäretkeltä takaisin, koska päivänvalon tunnit olivat kulumassa umpeen; viime kesän päiväretkellä kävelyretki jäi kesken minkä lie sateen tai venekyydin aikataulun vuoksi. Tällä kertaa tuli tutkittua veneaikatauluja tarkemmin ja älysimme huijata puolet kävelymatkasta pois, matkaamalla reittivenekyydissä suoraan Linnavuoren laituriin saakka, vaikka muut kyytiläiset jäivät veneestä jo Sammakkoniemeen. Jäisi hyvää aikaa sekä kävellä rauhassa että huilia lokoisasti Sammakkoniemessä! Aurinko sulostutti päivää, samoin kulkua keventävä tuuli. Linnavuoren laiturin lähellä oli retkeläisiä palveleva siisti huussikin. Veneen moottorin ääni vaimeni nopeasti ja lähdimme kapuamaan lahdenpoukamasta ylemmäs, kohti sitä odotettua Linnavuoren maisemapaikkaa. Laiturista on kyltin mukaan 500 metriä Linnavuore...