Torikierros

Aamuaurinko häikäisee silmiä Esplanadin puiston päässä. Ville Vallgrenin Havis Amanda kylpee nyt myös valossa. Kun katson Kauppatorilta oikealle, pilvien lomasta puskevat säteet kirkastavat hetkittäin Etelärannan rakennusten värejä. Suomenlinnan lautta tyhjenee mantereelle saapuvista matkustajista.

Torilla on vielä rauhallista ennen aamuyhdeksää. Kahviteltoilla istuskelee muutamia aamukahvittelijoita, torimyyjät asettelevat tavaroitaan esille. Vihannesmyyjä nyppii salaatinkeristä huonompia lehtiä pois, ennen kuin laskee ne yksitellen myyntipöydän pahvilaatikkoon. Sieniröykkiöt ovat peräisin niin eteläisestä naapurimaasta kuin kotimetsistämme. Mustia torvisieniä, kanttarelleja, suppilovahveroita, herkkutatteja. Kyllä näistä kelpaa...
Kävelen vielä Senaatintorille, missä kansainväliset rauhannallet ovat edelleen jähmettyneet toverilliseen ojennukseen. Ryhmä alakoululaisia on opettajan ja avustajan kanssa tullut tutustumaan karhukerhoon. Ohjeistuksen jälkeen koululaisjoukko hajaantuu kiertämään kontioita. Jotkut alkavat laskea karhujen määrää, toiset lukea jalustakylteistä maiden nimiä. Pyydettiinköhän oppilaita valitsemaan suosikkinsa? Pysähtyvätkö laskemiseen keskittyvät koululaiset katsomaan, millaisia taidekarhut ovat?

Lähden Aleksia pitkin kohti Rautatientoria. Kun käännyn Mikonkadulle, marssii hetken kuluttua Ateneumin vierestä koko jalkakäytävän leveydeltä väkeä vastaan niin, että hädin tuskin mahdun kulkemaan vastavirtaan. Aamuvakavia ilmeitä, jollakulla kahvimuki kädessä, määrätietoiset askeleet. Mentävä on. Onneksi minulla ei ole vielä kiire, on hyvää aikaa kävellä asemalle, ennen kuin juna lähtee. Olin aamuisen tunnin verran kävelyturistina Helsingissä.

Kommentit

Suositut tekstit