Siirry pääsisältöön

Kensingtonin kulmilla

Kensingtonin kävelyn opas ohjaa High Street Kensingtonin asemalle kokoontuneen ryhmän kääntymään seuraavasta kadunkulmasta oikealle. Kohta astumme lasiovista sisään, nousemme hissillä kuudenteen kerrokseen ja saamme kehotuksen jatkaa flamingojen luo. Täh?
Olemme nousseet ihka oikeaan kattopuutarhaan, jossa asustaa ihka oikeita flamingoja, muiden vesilintujen seurassa. Puut ovat vielä lehdettömiä, vain jokunen niistä kevätkukassa, mutta nurmi vihertää ja kukkaruukkuja on jo tuotu esille.
Flamingoja enemmän viehätyn mandariinisorsasta, joka ei myöskään häiriinny tusinasta tuijottavia turisteja. Kierrämme ravintola Babylonia ympäröivän kattopuutarhan ja laskeudumme takaisin kadulle.  Kensington Squaren rakennuksista osa on peräisin 1600-luvulta ja useassa niistä on merkkihenkilöstä muistuttava sininen kyltti. Täällä asui aikanaan esimerkiksi George Bernard Shaw'n kanssa heilastellut näyttelijätär Mrs Patrick Campbell, joka oli  Shaw'n Pygmalion-näytelmän innoittaja. Myös ranskalainen valtiomies Talleyrand asui aukion laidalla parisen vuotta paossa ollessaan.

Amerikkalainen historioitsija David kertoo anekdootteja viljellen alueen ja sen väestön historiasta, eikä unohda osoittaa arkkitehtuurin erityispiirteitä. Tarkkaavaisempi osaisi kierroksen jälkeen kertoa talon iän ikkunoiden ja ikkunanpuitteiden avulla. Alueen entiset työväen ja käsityöläisten pienetkin asumukset ovat nyt uskomattoman arvokkaita.
St. Albans Grovella kävelee myös pieni Harry Potter koululaisystäviensä kanssa. Kulman takana on punatiilinen kerrostalo, jossa T. S. Eliot asui kuolemaansa saakka - ja hänen vaimonsa Valérie asuu siellä edelleen. Vieressä entinen hevostallipiha on muuttunut asuintaloksi; ennen alimmassa kerroksessa olivat vaunut, toisessa kerroksessa hevoset (oli helpompaa saada ne toiseen kerrokseen) ja kolmannessa ihmiset. 

Lämmittelemme hetken Gallery 19:ssa, jonka omistaja työskenteli mediakeisari Rupert Murdochille, kunnes kypsyi kovaan työtahtiin. Murdoch lupasi pitää työpaikkaa hänelle tallessa vuoden, koska gallerialla ei hänestä ollut mitään mahdollisuuksia, mutta kehystys ja galleristi-taiteilijan piirrokset ovat onnistuneet pitämään liikkeen pystyssä.

St. Mary Abbots Church -kirkon sivulaivassa istuu keskustelemassa senioriseurakuntalaisten rinki. Paikassa on ollut kirkko 1000 vuotta, mutta tämä on jo neljäs kirkkorakennus. Kirkonpenkeissä on erikoisuuksia: keskikäytävälle vedettäviä istuinlevyjä ja kirkkoherran perheelle varatun toisen penkkirivin käsinojat per istuja. Etupenkki on varattu kuninkaallisille, mutta vailla lisämukavuuksia. Takaosan tulitikuista tehtyyn kirkon pienoismalliin meni 17-vuotiaalta tekijältä kolme vuotta...
Kirkkopihan takaa kulkevalla kujalla on hieno seinämaalaus, jonka maalari sijoitti teokseen niin itsensä, poikansa kuin tyttärensä, joka kuvassa kurkistaa alas kadulle. Maalaus tehtiin ilman lupia, mutta viranomaiset heltyivät säästämään sen. Viehättävän Kensington Church Walkin varrella asui 1900-luvun alussa mm. Ezra Pound, nyt kadulla voi tutkailla mm. vanhoja aikoja henkivien pikkupuotien tarjontaa, esimerkiksi herrain vaatteita tai hattukaupan hämmästyttäviä luomuksia.

Kierroksen lopuksi kävelemme pikkukatujen kautta kohti Kensingtonin palatsia, jonka viereisellä "miljönäärien kadulla" eli Palace Greenillä valokuvaus on kielletty. Formulapomo Bernie Ecclestone osti kadulta talon 50 miljoonalla punnalla, mutta ei koskaan edes asunut siinä. Oliko vika talossa vai ympäristössä...
Prinsessa Dianan viimeiseksi kodiksi jäänyttä palatsia ympäröi mustan ja kullan värinen koristeellinen aita, jonka koristekuvioissa on "Englannin ruusuksi" kutsuttua Dianaa ajatellen sopivasti myös ruusu. Puistossa kukat eivät vielä juuri kuki, mutta noin kuuden viikon välein vaihdettavat istutukset ovat keväämmällä varmasti kauniit.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…