Ihan koko Kuopion kiertäminen onnistunee parhaiten jalkaisin, mutta joskus on tehtävä pientä vilunkia... Siispä tyydyn ydin-Kuopion kiertämiseen ja otan pientä menopeliapua alle niille osuuksille, joilla jalkapatikka ei onnistu. Siis kajakki alle ja vesille.
Lähden toisen kajakkiyksikön kanssa liikkeelle Rönön saaresta, mistä ensimmäiset melanvedot vievät Itkonniemen itäpuolelle; vasemmalle jää Kuopion keskustan siluetti alkuillan auringossa. On ilo katsella Kallaveden maisemia lähes tyynessä kelissä. Rannan tuntumassa meloja silmiä ilahuttavat mm. muutamat turvekattoiset rantasaunat.
Kallaveden avattavan sillan alla tuntuu, että korvat halkeavat automölyn kolinasta, joten matka levollistuu heti siltamaiseman ja -työmaa-alueen jäätyä taakse. Puijonsarven upean niemenkärjen kohdalta käännymme vasemmalle, etelää kohti, ja ohitamme Julkulan jälkeen Niuvanniemen sairaala-alueen.
 |
| Kaijansaaren laavu |
Laivonsaari tarjoaisi pian myös kauniin taukopaikan kalliomaisemassa, mutta puikkelehdimme saarten välistä leppoisasti lepäämään vasta Kaijansaaren hienolle laavupaikalle yönseuduksi. Laavu ja huussi ovat todella siistejä ja puuhuolto hoidettu paremmin kuin missään aiemmassa laavupysähdyspaikassani, tästä isot plussat! Mikäs täältä on laskevan ja nousevan auringon maisemia tarkastellessa... Sinisorsarouva hoitaa aamutoimensa, minä kerään sillä välin aamiaiselle mustikoita.
 |
| Haminanlahti |
Sitten matka jatkuu (ukkosen kauempana kumistellessa) saarimaisemissa Haminalahteen, von Wrightien maalausmaisemiin. Kartano on kyllä pahasti jo puiden katveessa. Lahden pohjukasta löytyvän ojatunnelin kautta pääsemme tien alitse, mutta kohta pääsemme jalkapatikkaosuuteen numero yksi.
Kivikkoinen, nyt vähävetinen puro sallii paikoin kajakin uittamisen tai vetämisen, mutta kantaminen osoittautuu pariinkin otteeseen ainoaksi vaihtoehdoksi. Tuleepa siinä verryteltyä jalkojakin... Pian kajakkia voi taas "taluttaa" vedessä kahlaten, itikoiden epäsuosiollisella myötävaikutuksella, ja lopulta saa myös hypätä kyytiin; sitten ollaan jo Matkuksella. Sen päässä on edessä toinen sulku, rautatiepenger, jonka kivisestä rinteestä näkee, että tästä on ennen päässyt läpi - ja karttakin kertoo, että Matkus jatkuu radan toisella puolella. Jyrkän rinteen kantaminen ylös, radan sutjakka ylitys kajakin kera ja sitten kantomatka alas järven alapuoliskolle. Hikeä pukkaa.
Vanhan Kuopiontien alitse pääsee vielä vesitse, mutta kävelysillan jälkeen ei vetinen matkanteko onnistu ilman kantamista. Siis jalat taas alle ja kajakkia raahaamaan... Lähellä Koivumäen kartanon rantaa saamme kajakit lopulta selville vesille ja mukavan mutkittelevan reitin kautta taivallamme takaisin Kallavedelle. Selkä-Havukan laavupaikka jää nyt meiltä käyttämättä, kun lähdemme melomaan kohti horisontissa pian siintävää Puijon tornia. Selän takana aukeaa lumoavan kaunis horisontti saaritäplineen...
Yhtenä loppumatkan pontimena on pysähdys pian asuntomessualueen kapean väylän (hieno sininen laivahenkinen taideteos oikealla!) jälkeen, pujahdettuamme Unto Koistisen sillan alitse: jäätelökioski Saaristokadulla. Siitä onkin enää lyhykäinen matka yli edelleen mahtavan tyynen Kallaveden takaisin lähtöpaikkaan. Reitti on melontaosuuksiltaan mainio, jalkapatikkapätkien osalta kieltämättä "hieman" urheiluhenkeä vaativa, mutta siitä tulisi kerrassaan loistava, jos uomia laitettaisiin vähän melottavampaan kuntoon ja radan ylitys helpottuisi... Yksi tapaamamme meloja kertoi, että Kallan Melojat olisi tätä ainakin ollut ajamassa, toivottavasti onnistuu! Moni saisi sitten vieläkin hienomman kuvan kauniista Kuopiosta :)
Kommentit
Lähetä kommentti