Atlantin rantahiekalla

Lauantaina jaloittelen hetken Atlantin aaltojen kohinassa Higgins Beachilla Mainessa. Tässä ei ole ärhäkän veden uurtamia rantakallioita ottamassa tyrskyjä vastaan, vaan luonnonhiekkaranta on laskuveden siloittama ja helppo kävellä. Lomakausi on ohi, päivä pitkällä ja rannan tuntumassa talot vaikuttavat siltä, että ne jo alkavat kääriytyä syksyyn. Viimeiset rantatuoli-istujat keräilevät tavaroitaan. Tuuli alkaa nousta.
Märkäpukuun pukeutunut mies kantaa kainalossaan lainelautaa ja astelee rauhallisesti aaltoja kohti. Kohta hän pysähtyy vedenrajaan, laskee valkoisen lainelaudan maahan ja alkaa venytellä ennen veteen siirtymistään.
Ystäväni kävelee lähemmäs aaltoja. Hän etsii jo hietadollaria, sand dollar, eli simpukan tapaista pientä merieliötä, jonka saattaa löytää rantahiekalta. Eläviä sellaisia ei tule vastaan, mutta tovin kuluttua pidän kädessäni jo henkensä heittänyttä haurasta hietadollaria, jonka selässä on viisisakarainen meritähtikuvio. Toivon saavani kaunokaisen eheänä kotiin.
Jätän jalanjälkeni hiekkaan, mutta vain hetkeksi. Nousuvesi lähestyy auringonlaskun kanssa aalto aallolta ja pyyhkii armollisesti askeleideni painaumat pois.

kävelypäivä: 10.9.2011

Kommentit

Suositut tekstit