Kesän värien muisto

Viitaniemen nurmikentät, mikä mahtava avara tila. Joskus täällä oli metsää ja peltoa, kunnes 1950-luvun lopussa tänne alettiin rakentaa puutarhakaupunginosaa. Wilhelm Schildtin perikunnalta ostettuja peltoja ei onneksi rakennettu täyteen edes myöhemmin. Puut ovat kasvaneet yli matalan mittansa, viheralueilla mahtuu loikoilemaan, kulkemaan ja pelaamaan. Eikä tila lopu kesken.
Selkäni takana Kasinonmäen rinteessä on suuri kukkapenkki, joka koostuu parista yhteen liitetystä  salmiakinmuotoisesta vinoneliöstä. Täällä on vielä kesä, vaikka syyskuu on kalenterin mukaan jo alkanut.
Valkoista, punaista. En tunnista kukkalajia, mutta ei sillä väliä. Kukkapenkki on monen askeleen päässä kävelytiestä, joten nähdäkseen kukat kunnolla on viitsittävä nousta viheriää rinnettä ylös.
Ei auringonkukkia, vaan pienempien keltaisten kukkien meri. Onko kesä muka jo ohi? Tiedän että tänään tuuli kääntyi ja satoi, mutta kesän värit elävät yhä.

Kommentit

  1. Tuolla on kaunista. Todella hienoa että on jätetty noin kiva puistoalue! Viimeisiä kesäfiilistelyjä :)

    VastaaPoista
  2. Ennättäähän sinne vielä vaikka piknikille kesäilemään, kun aurinko tulee taas esiin...

    VastaaPoista
  3. Punahattu! Se on se mistä tehdään echinaforcea, sitä flunssalääkettä. Keltainen on eri kasvi, olisiko syyshohdekukka.

    VastaaPoista
  4. Ei kun se tuo keltainen onkin päivänhattu (rudbeckia). Piti vielä etsiä kirjasta, kun vähän niin kuin harrastan kukantunnistusta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit