Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2011.

Hanko: kevään merkkejä

Perjantaina Hanko hymyilee edelleen kuten kuuluisa keksinsä. Kävelen Appelgrenintielle ja pysähdyn tenniskenttien jälkeen nauttimaan kevään ensimmäisistä sinivuokoista. Vähitellen yhä useammat kukat kurkottavat valoa kohti puiden suojasta. Yritän olla astumatta kukkamättäiden päälle, kun lähden kohti meren rantaa.
Kolaviken paistattelee jälleen auringossa eikä tässä päässä pitkää hiekkarantaa edes juuri tuule. Joutsenet lipuvat ohi hiljaa. Astelen sileillä ja karheilla rantakallioilla, takanani Villa Familiaris (1883), jonka omistaa nykyisin Ehrnroothin perhe. Rantakallioilta löytyy useita kaiverruksia eri vuosikymmeniltä. Jotkut haluavat aina jättää jälkensä.
Kohta jalkojeni alla rasahtaa. Hiekalle on ajautunut simpukoita, pieniä, somia ja hienostuneissa sävyissä. Kierrän yksityisaluerannan ja kävelen Bellevuen ja Långsandan hiekkarannan vieritse aidosti tuuliselle Tuulentuvalle, jossa vielä kunnostetaan kesäkahvilaa alkavalle kaudelle. Palaan Casinon tuntumaan huvila-alueen kautta mut…

Hangossa iltakävelyllä

Keskiviikkoiltana kävelen Hangossa meren rantaan. Rantahietikon ja kallioiden takana päilyy tyyni vesi, eikä valo ota loppuakseen. Bulevardin päässä kivileijonat nauttivat ilta-auringon säteistä. Vierassatama on vielä hiljainen, enkä osaa kuvitella kesän veneistä täysiä laitureita ja maisemaa täynnä ihmisten ääniä.
Kurkistan Tehtaanniemen kalliolta Vartiovuoren suuntaan, kolmea tästä kulmasta tasapäistä tornia. Miltä näyttäisikään Hanko yläilmoista?
Torstai-iltana haave yllättäen toteutuu, kun aurinkoinen matkailulähettiläs Tarja kaivaa opastuskierroksen aluksi esiin vesitornin (1910; Suomen ensimmäinen) avaimen ja nousemme korkeuksiin. Katson silmät ymmyrkäisinä ympärillä avautuvaa huikeaa panoraamaa. Kirkkaan sään ansiosta 25 kilometrin päästä siintää jopa Bengtskärin majakka! Vasta nyt tajuan oikeasti, että tämä on Hankoniemi.

Vesitornilta kävelemme Appelgrenintielle, kohti kylpyläpuistoa ja huvila-aluetta. Pysähtelemme upeiden huviloiden kohdalla ja Tarja kertoo elävästi tarinoit…

Laukaan Metsoreitillä

Metsoreitti kulkee pääosin Laukaan kunnan alueella, mutta polulle pääsee aivan Jyväskylän rajan tuntumasta eli Ampujien majalta, muutama kilometri Seppälästä pohjoiseen. Päiväreppu selässä ja vaelluskengät jalassa (hylkäsin viime hetkellä kumisaappaat) tutkiskelen Ampujien majan kodan vieressä opasteita, joiden yllä komeat puuveistokset johdattavat kulkijaa matkaan. Reitin etappeja ovat kyltin mukaan mm. Peurunka 22.4, Laukaa 16.9, Vihtavuori 10.8, Leppävesi 3.5 km. Saa nähdä, minne asti kävelen.
Ensimmäiset askeleet painan lumeen, mutta polku jatkuu sitten pääosin sulana. Viereiseltä ampumaradalta kuuluu satunnaisia laukauksia, kauempaa moottorien pärinää. Keväinen linnunlaulu on kuitenkin sen verran vilkasta, että pystyn keskittymään lähinnä luonnon ääniin. Hiljaisemmat siivekkäät eli perhoset liihottelevat kepeästi polun poikki...
Saavun pian reitin ensimmäiselle laavulle Koiralammelle. Olen juuri pysähtynyt, kun voimistuva pärinä keskeyttää mietteeni. Viitisen mönkijää rymistelee…

Tourujoen lankalauantai

Pajunkissat (tai ainakin jotkut niistä) ovat lauantaina pörhistyneet jo ohi tyypillisen pääsiäisulkoasunsa.  Tuomiojärven jää on yhä tummempi, lokkien ja joutsenten valtaama sula alue Eerolanlahdella kasvaa vähitellen ja jäiden lähtö lähenee tunti tunnilta. Päätän lähteä kävelemään kohti Jyväsjärveä Taulumäen kautta, joten Tourujoki osuu sopivasti matkan varrelle.
Laskeudun Kankaankadulta alas Tourujoen varteen katsomaan tyyntä vettä. Vain tähän saakka pääsee vesitse Palokkajärven suunnasta, sillä joen sulkee pato juuri ennen Kankaan tehtaan aluetta. Kankaan suunnitteluideoinnin yhteydessä on kuitenkin lupaavasti noussut esille ajatus siitä, että Tourujoki saisi taas virrata vapaana. Tätä kuvataan esimerkiksi Vapaa virta-digitarinassa.
Padon jälkeen vesi ei ole enää niin tyyntä, onhan kevään sulamisvesistä vilkas virta pakotettu kapeaan betoniuomaan. Seuraan uomaa kiltisti verkkoaidan takana ja tulen takaisin Kankaankadun sillalle. Sen jälkeen virta putoaa kohisten alas pitkin betonirän…

Pitkäperjantai

Pitkäperjantain pilvet väistyvät vähitellen ja aurinko alkaa tehdä työtään lämpimimpien rinteiden lehtipuissa. Kävelen Viitaniemestä harjun rinnettä seurailevaa kävelytietä kohti Taulumäkeä; täällä vihreä puskee esiin jo varhain. Silmuja näkyy jo muutamissa oksissa.
Ortodoksikirkon ovi on auki, mutta sisällä vain laitetaan paikkoja valmiiksi pääsiäisen ajan tapahtumiin. Pääsiäismunien myyntinäyttely (klo 10-14, huomiseen saakka) on tältä päivältä jo ohi. Ilmoitustaululla kerrotaan pääsiäisen tapahtumista, myös pääsiäisyön ateriasta, joka katetaan puoliyöpalveluksen jälkeen 24.4. aamukolmelta - lammaspyöryköitä, pelmenejä, salaatteja, pääsiäisherkkuja... Paaston aika on päättymässä.
Matka jatkuu Taulumäen kirkon luo, missä pysähdyn lukemaan portinpielen harmaasta graniittipylväästä tekstin: Autuas se mies joka ei vaella jumalattomien seurassa. Yllättävän armoton näkemys, itse asiassa.
Taulumäen kirkon pohjoispuolelta kääntyy oikealle Kankaankatu, jonka varressa on Keski-Suomen maanmittau…

Säästöpankin talo ja taidevessoja

Ruskeat, rutikuivat lehmuksen lehdet kieppuvat tuulen mukana Kauppakadulla, kun saavutan palmusunnuntaikävelyllä Kirkkopuiston ja Kilpisenkadun. Puiston kulmauksessa toimii Säästöpankki Optia talossa, jonka suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio (1929). Alkuperäisen Jyväskylän Säästöpankin perusti 1842 piirilääkäri Wolmar Styrbjörn Schildt ja paikalla oli tuolloin puuempirerakennus, jossa Schildt myös asui. Silloin rahayksikkö oli vielä rupla. Pankista tuli 1972 Keski-Suomen Säästöpankki, joka liittyi 1990-luvun alussa Suomen Säästöpankkiin.  
Säästöpankin talon ulkoseinissä on kivoja yksityiskohtia. Harmaa graniitti on hauskan karheapintaista ja pankin pääsisäänkäyntiä koristavat tyylitellyt leijonat. Nyt tyhjänä Kauppakadun puolen seinustalla olevat lipputangon pidikkeetkin on koristeltu samankaltaisin geometrisin kuvioin kuin Kilpisenkadun"seinänkannattimet".
Kilpisenkadun puolella numerossa 5 eli rakennuksen matalassa osassa toimi aikoinaan Lennätinkonttori, jossa vuonna 1968…

Kivääritehtaassa taidolla

Saavun lauantai-iltapäivänä yläkaupungilta sivukatuja ja radan vartta pitkin Kivääritehtaalle. Valtion Kivääritehdas, sittemmin Sako-Valmetin Tourulan tehdas, valmistui 1926-27. Täällä on aikojen saatossa valmistettu aseiden lisäksi myös Valmet-traktoreita, ennen kuin traktorituotanto siirtyi Suolahteen 1960-luvun lopulla.

Kymmenkunta vuotta sitten komeat rakennukset remontoitiin pääosin toimistokäyttöön. Kiinteistössä toimii tällä hetkellä lukuisia yrityksiä (mm. Metso, Itella, Kaasu-Matti), mutta myös taiteilijat ja kädentaitajat ovat löytäneet täältä tilaa.
Kivääritehtaan julkisivun takana punatiilirakennus jatkuu kohti rataa. Taitokeskus Aivian suojissa järjestetään käsityöalan kursseja ja koulutusta, mutta sinne pääsee myös kutomaan kangaspuilla vaikka oman maton, vaikka ei olisi ennen kutomista harrastanut; ohjausta on tarjolla. Täältä voi myös ostaa käsityötarvikkeita. 

Lauantain Verstasmyyjäiset antavat aiheen käydä tutustumassa taitajien töihin ja Aivian tiloihin. Kun saavun e…

Kirkkopuiston kioskilla

Kevään ensimmäinen jäätelötötterö on jotenkin kiva nauttia juuri Kirkkopuiston kioskilla, istuskellen auringossa ulkopöydän ääressä. Pöydät ovat olleet esillä jo ainakin muutaman päivän.
Kirkkopuiston kioskin avaaminen on Jyväskylässä yksi kevään merkeistä. Kioskin suunnitteli 1954 Toimi Hämäläinen ja se on merkitty kaavassa suojeltavaksi rakennukseksi. Nyt kioskikahvilan ostokset voi tehdä sisätiloissa, mutta aiemmin asiakkaat jonottivat vain ulkona. Kirkon puoleiselta luukulta sai grilliherkkuja, Kauppakadun puoleiselta löytyi kioskituotteita.
Ennen kännykkäaikakautta kioskin kupeessa oli myös useita (seinäkirjoituksin varustettuja) puhelinkoppeja, mutta nyt niiden tilaa on pääosin hyödynnetty sisätilan puolelle. Tähän kulman "koppiin" sopisi mainiosti vaikka minigalleria vaihtuvalle taideteokselle!

Aaltostelua

Hieno, aurinkoinen sää johdattaa kulkemaan kaupungin halki Alvar Aalto -museolle. Seminaarinkadulla sepeli rahisee vielä jalkojen alla, mutta lähiaikana yhä useampi katu siirtynee jo puhtaaseen kesäasuun. Aalto-museon ulkovalaisimesta näkyy iän rasitus: arvatenkin lipan kiinnikkeiden kohdat paljastuvat ruostetäplistä.
Kierrän kurillani Aalto-museon takapihalle, mistä naapurin Keski-Suomen museo näyttää aivan erilaiselta kuin Ruusupuiston puolelta, mistä museon normaalisti näkee maastoa myötäilevänä. Tältä sivustalta paljastuu museorakennuksen todellinen korkeus.
Aalto-museo itsessään ei näytä "takapuolelta" rakennuksena erityiseltä... Mutta valkoisten ulkoseinäpintojen yksinkertaisissa koristeissa ja eräissä rakennuksen kulmissa on jujua, pitää vain katsella rakennusta eri kulmista. Siirryn sisälle museon Café Alvariin, missä on tavalliseen tapaan vaikea valita, minkä herkun ottaisi; päädyn muhkeaan marjaisaan kääretorttuun. 
Kahvilatilan aiempi nimi, Café Belvedere, on sinäns…