Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä on sinivalkoinen kyltti, joka kertoo että astumme Helvetinjärven kansallispuiston alueelle. Havupuuvaltainen kangasmetsä aukeaa edessämme.
Myrsky on riehunut myös kansallispuiston alueella, eikä kaikkia polun poikki kaatuneita puita ole vielä raivattu pois. Runkojen yli tai ohitse pääsee kuitenkin helposti. Opasteet kertovat, että Helvetinjärven poluilla ovat taivaltaneet myös esimerkiksi Louis Sparre ja Akseli Gallén-Kallela, joka rakennutti itselleen erämaa-ateljee Kalelan Ruoveden kauniisiin maisemiin. 
Laskeudumme kallion laelta pitkät, hyväkuntoiset portaat alas Ison Helvetinjärven rantaan. Puolivälissä on penkki - luultavimmin ylämäkilepoa varten.
Metsähallituksen punainen päivätupa on nimensä mukaisesti tarkoitettu vain päiväkäyttöön, ei yöpymiseen. Tuvassa on penkit, pöytä ja tulisija, joten se tarjoaa hyvän suojan eväiden syömiseen vaikkapa sadekelillä.
Iso Helvetinjärvi on vielä pääosin jäässä. Vain aivan rannan tuntumassa on sulaa. Pari päiväretkeläistä kertoo nuotiolla että heillä on pyyhkeet repussa, mutta tällä kerralla keväinen, hyinen uintireissu jää heiltä vielä tekemättä.
Helvetinjärvi on levollinen keidas. Ilmassa leijailee kepeä savu nuotiopaikalta, jossa makkarat paistuvat ja vaatteisiin tarttuu retkipäivän tuoksu.
Taitaa mennä vielä muutama päivä, ennen kuin tämän järven jää tummuu kunnolla ja sulaa pois. Lähden tulipaikalta rantaa pitkin vasemmalle katsomaan, mihin polku johtaa.
Kohta seison huiman jyrkkien kallioiden juurella. En ihmettele, että alueelta löytyy myös kiipeilykallioita.
Itse Helvetinkolu on pienempi kuin odotin, onhan se mielikuvissa helposti leveämpi kuin parisen metriä. Vinoseinäinen, sammaleinen sola on silti vaikuttava näky. Helvetinkolun lohkareista, osittain vielä lumista ja järvelle jyrkästi viettävää pohjaa pitkin lorisevat nyt sulamisvedet. Kapuan solan pohjaa vain muutaman metrin matkan ennen kuin käännyn takaisin. 
Rantapolun varressa jököttävä kuusi näyttää jotenkin erikoiselta. Johtuneeko kasvupaikasta, mutta kuusen runko ei ole pyöreä, vaan jokseenkin silitysraudan muotoinen.
Kun kävelen Helvetinjärven päivätuvalta rantaa oikealle, näen maassa kasan linnunsulkia ja höyheniä. Joku on saanut saalista.
Auringonvalo siilautuu keväisesti kuusenoksien lävitse. Yläpuoleltani, kallioiden korkeiden puiden suunnalta kuuluu tikan säpäkkää rummutusta. Siivekäs ei vain suvaitse näyttäytyä.
Kapuamme rappuset takaisin kallion harjanteelle ja käännymme oikealle. Puusilta kulkee Helvetinkolun yläpuolelta näköalapaikalle ja matkalla voi varovasti kurkistaa alas kallion reunalta.
Näköalapaikalta avautuu maisema kapeana soirona luoteeseen jatkuvalle Isolle Helvetinjärvelle. Oi kesäisiä päiviä tai iltoja täällä...
Paluumatkalla Helvetistä itään -polkua pitkin tulevat vastaan myös E6-vaellusreitin kyltit. Helvetinjärven kansallispuiston poikki kulkevat Pirkan Taival -retkeilyreitin polut ovat osittain tätä Euroopan kaukovaellusreitistöä.
Metsäpolku ylittää puron, sitten kuljemme halki suuren aukon, jonka myrsky on saanut aikaan kaatamalla suuren joukon puita yhdessä rysäyksessä. 
Metsästä saavumme kosteammalle seudulle: suoalueelle, joka on polulta löytyvistä jätöksistä päätellen metsäkanalintujen valtakuntaa.
No tässä on se kohta, mistä kioskilla varoitettiin. Vaelluskengät sietävät onneksi muutaman sentin vettä, joten kävelemme ylitämme ripeästi veden alle jääneet pitkospuut. Tulvakohta on vain muutaman metrin mittainen, sitten reitti on jälleen kuiva.
Kuivan kangasmetsän halki kuuluu kohinaa. Polun vasemmalla puolella vesi ryöppyää valtoimenaan rinnettä alas, haarautuu välillä, ja mutkittelee vinhaa vauhtia alas sammalikkoon.
Myös polun oikealta puolelta kuuluu pärskettä. Täällä kaunis pieni putous syöksee veden jyrkästi alas pitkin kalliota. Opastetaulun mukaan täällä kasvaa hohtavaa aarnisammalta.
Varjoisa pikkutie on vielä pienen matkaa lumen peittämä, kunnes saavumme aukeammalle kohdalle ja kohtaamme ympyräreitin Helvetistä itään -ympyräreitin erkanemiskohdan - pian ollaan lähtöpaikalla. Kohta nämäkin lumet sulavat...

Kommentit

  1. Olipa mukava retki. Kauniita maisemia ja varsinkin nuo kallioseinämäkuvat ja vesi"putoukset" ovat hienoja.
    Olipa ystävällistä palvelua että varoittivat etukäteen tulvakohdasta. Tuosta ei olisi ihan millä tahansa kengillä yli mentykään. Tai sitten olisi pitänyt ottaa kengät hetkeksi kokonaan jalasta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos... Kankimäen kioskilla oltiin niin ystävällisiä, että retki alkoi heti mukavissa merkeissä. Siellä olisi ollut tarjolla pienempien eväiden ohella myös villisikasoppaa!

    VastaaPoista
  3. Me kävimme tänään tuolla! Oli vähän vähemmän lunta kun vuos sitten :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit