Ilomantsi: Kokonniemen kalmisto

Avaan valkoisen puuportin hakasen ja astun Ilomantsin Kokonniemen kalmistoon. Käännyn vasempaan ohjaavalle polulle, kiertääkseni kalmistoniemen myötäpäivään. Ketään toista kulkijaa ei ole liikkeellä; olen yksin ikilepoa nukkuvien maalla.
Kokonniemen kalmisto on ortodoksinen hautausmaa. Kiinnitän ensimmäisenä huomion kauniisti koristettuun puiseen hautaristiin, jonka poikkipuuhun on solmittu vainajaa muistaen kapea pellavainen liina, tuulipaikka
Joku on lunastanut ja reunustuttanut kivillä hyvinkin laajan hauta-alueen oman suvun käyttöön,
mutta etenkin vanhempia hautapaikkoja markkeeraa useimmiten vain risti tai yksinkertainen kivi, vailla sen kummempia rajamerkkejä. Kauppias Sallijeff on uinunut niemellä jo yli 100 vuotta.
Iivar Surakka (k. 1917) puolestaan on saanut tyytyä vaatimattomaan, nyt jo osittain lahonneeseen puuristiin.
Tavanomaisempiakin hautakiviä, neliskanttisiksi hiottuja graniittilohkareita, seisoo myös sopuisasti kalmiston puiden lomassa. Neliskanttikiviä katsellessani tajuan, että näen niitä paremmin hautoja ympäröivän, mukavasti "hoitamattoman" luonnon. Täällä myös kuolleet saavat olla vapaammin, vähempien sääntöjen pauloissa. Väyliä ei ole piirretty viivoittimella.
Kun käyn juurakkoista, mustikanvarpujen reunustamaa polkua pitkin kohti Kokonniemen kärkeä, tunnen ensimmäistä kertaa käveleväni hautausmaalla, joka sekä näyttää että tuntuu luonnolliselta paikalta viimeiseksi leposijaksi.
 
Kokonniemen kärjessä on sielläkin erilaisia hautamuistomerkkejä. Maria (o.s.) Laadikain (1835-68) on saanut haudalleen vaatimattoman kivilaatan, sen sijaan itkuvirsien taitaja Irinja Arhipoffia (1864-1934) on kunnioitettu uudehkon näköisellä, kookkaalla muistomerkillä.
Järveltä kantautuu polulle aaltojen loiske, tuuli pyörittelee päässä muistoja ja ajatuksia. Niemen kärjen penkillä voi pitää kävelyn ohessa oman mietiskelyhetken ja katsella rantapuiden lomitse Ilomantsinjärvelle.
Alkukesän raikas lehväkatto kaartuu polun ylle. Täällä ei ole mahdollisimman helppohoitoisia nurmikoita ja samanlaisia hoitokukkia haudalta toiselle, yhdenmukaisuuteen pyrkivää järjestystä, jolla hallitaan viivasuorien käytävien rajaamia hautapaikkarivistöjä koodatuissa kortteleissa. Kokonniemessä haudalla kävijälle varmasti riittää, kun painaa mieleensä oikean polun mutkan ja haudan viereisen puun.
No, joku on erottanut sukunsa "tontin" aidan avulla. Toisen vastaavanlaisen aita on ikääntynyt ja horjahtanut maahan. Mikään ei ole ikuista...Maaksi on aitakin tuleman.
Hyvin lähellä kalmiston porttia on perinteinen karjalainen grobu, kauniisti harmaantunut matala hirsimaja. Grobu on ilomantsilaisen runonlaulaja Simana Sissosen (1786-1848) kunniaksi pystytetty; hänet on ilmeisesti myös haudattu Kokonniemeen. Sissonen antoi tärkeän panoksen Kalevalan syntyyn.
Kokonniemi on yksinkertaisesti lumoava. Kalmisto on aito vainajien leposija, jossa elämä ja kuolema kohtaavat sulassa sovussa, antaen tilaa elon erilaisuudelle. Taitaapa olla kaunein hautuumaa, jolla olen käynyt.

Kommentit

  1. Mukavaa että olet löytänyt kappaleen aitoa eläävää ilomantsilaista historiaa.
    Näinhän näiden kirkkomaiden tulisi aina ollakin, mahdollisimman vähällä hoidolla tloimivia luonnon temppeleitä. S.

    VastaaPoista
  2. Ilomantsi saa olla Kokonniemestä ylpeä. Sen tunnelma kunnioittaa myös vainajien elämää paljon enemmän kuin suoralinjainen, tehohoidettu ja viimeisen päälle numeroitu suuri cityhautausmaa.

    VastaaPoista
  3. kumma kyllä en ole koskaan käynyt kyseisessä kalmistossa vaikka olen entinen
    ilomantsilainen.mutta nyt kun mulle on tullut ikää lisää niin kaikki tällainen on alkanut kiinnostaa ja yleensäkin kaikki ilomantsin historia.onneks on tää netti
    niin saa paljon kaivattua tietoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavalla reissulla sitten kalmistoon kävelylle :)

      Poista
  4. Todella kaunista. Ehdottomasti paikka, jossa täytyy päästä käymään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit