Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Eilisen kova tuuli on laantunut, tilalla on tasaisesti pisaroiva sade. Kömmin ulos makuupussista ja laavusta ja tyydyn valmistamaan aamiaisen trangialla; Kaunisjärvi on harmaa ja levollinen.
Saan vain aavistuksen mahtavan kirkasvetisen Kaunisjärven viehkeydestä, kun katson sen aaltojen poimuttamaa, tasaista hiekkapohjaa. Miltä mäntykankaan keskellä sijaitsevalla järvellä näyttääkään auringonpaisteessa? Sonnustaudun sadeasuun, nostan rinkan selkääni ja kävelen takaisin hiekkatielle, jota pitkin tämän päivän Susitaival alkaa. Päässäni laulaa kävelyrytmiä edelleen Juicen Ilomantsi, kuten edellisinä päivinä...
Kangasmaaston jälkeen ylitän lankkusiltaa pitkin kapean uoman ja säikäytän vesilinnun tiehensä, astelen jälleen välillä suomaisemissa, kunnes saavun mitä vehreimmälle harjanteelle lampien väliin. Vaikka sataa edelleen, lähes häikäistyn alkukesän viherloiston kirkkaudesta.
Pisarat ropsahtelevat polkua ympäröivien lampien pintaan. Joutsenpariskunta lepäilee mättäiden suojissa vasemmanpuoleisella lammella ja käki kukkuu säästä piittaamatta.
Majavat ovat täälläkin innokkaina metsätöissä. Kenties juuri riukuja pitkin ylittämäni uoman ylitse syntyy piankin upouusi pato.
Vedentulo taivaalta jatkuu, joten polulla on oltava tarkkana, kun jalan alle sattuu märkiä kiviä tai juurakoita. Kun unohdun katselemaan maisemia enkä polkua hupun alta, jalkani luiskahtaa pariinkin otteeseen uhkaavasti, mutta onneksi tasapaino säilyy.

Sitten edessä on taival avohakkuualueen lävitse. Aiemmin puunrunkoihin maalatut oranssit reittimerkit on korvattu maalimerkeillä kannoissa, kivissä tai erillisissä kepeissä. Maisema on avara ja lammet erottuvat alapuolelta hyvin, mutta metsämaisemaa on silti ikävä. Suuret tukkipinot odottavat tien varressa noutajaansa. Onkohan polun reititystä peräti muutettu hieman hakkuiden takia?

Tervehdin reitin ensimmäistä vastaantulijaa noin kilometrin, parin päässä Jorhon autiotuvasta. Emme jää rupattelemaan. Päivää olisi vielä jäljellä, mutta päätän jäädä huilaamaan enkä jatka matkaa Naarvaan saakka. Tämän päivän taival on "vain" noin 14,5 kilometriä, mutta kun laskeudun rinnettä alas Harkkojärven rantaan ja näen harmaan tuvan, ajattelen jo tyytyväisenä, että kohta saan tehdä tulet kaminaan ja saan levitellä kamat kuivamaan, vai onkohan tuvassa muitakin?
Ehei, edes illan mittaan tuvalle ei tule muita yöpyjiä ja saan jatkaa hiljaisuuden merkeissä. Tästä autiotuvasta huolehtivat paikalliset leijonat, LC Ilomantsi Brihat. Hyvin huolehtivatkin; tämäkin tupa ympäristöineen ja polttopuineen on erinomaisesti hoidettu. Kiitokset, kyllä täällä kelpaa lepäillä!
Illemmalla sade pitää hetken taukoa. Käyn kaivolla hakemassa raikasta juomavettä ja katsomassa Harkkojärven maisemia. Autiotuvan vieraskirjan mukaan muutama matkalainen on käynyt täällä peräti lentäen, laskeutunut järvelle ja jatkanut sitten ilmateitse matkaa toiselle puolelle Suomea. Onhan se nopeampi tapa liikkua, mutta en silti vaihtaisi jalkapatikkaa moottoriin. En sittenkään, vaikka jostain syystä yksi selkälihas on alkanut vihoitella ja mietin, asettuuko se aamuksi. Toivottavasti.

Entä päivän poimimaton sienisaalis? 36 korvasientä jäi töröttämään polulle.

Kommentit

Suositut tekstit