Susitaival: Pohjoinen Pitkäjärvi - Kaunisjärvi

Aamuaurinko ilahduttaa Pohjoisen Pitkäjärven autiotuvan pihaa. Teen tulet nuotiopaikalle aamupalaa varten, sitten on aika jatkaa Susitaivalta pitkin kohti pohjoista. Hmm, kuinka komea tervaskanto polun vieressä!
Alkumatkasta pilkottaa vielä järvi oikealla, sitten polku ja harjutaival muuttuvat sekametsän ympäröimäksi hiekkatieksi. Tienviitat kertovat: Kontiolammentie, Pönttökankaantie. Kohta astun nimettömälle pikkutielle, jonka päästä lampsin pitkään hyvin suoraa polkua.
Kulku olisi hyvinkin näpsäkkää, mutta paikoin rimpuloita kuusia on ehättänyt kaatumaan polun ylitse, joten välillä on otettava askel jos toinenkin sivuun polku-uralta.
Yksi kuusi aivan polun varressa on innostunut kukkimaan alkavan kesän kunniaksi ja kulkijain silmäniloksi. Komeat, iäkkäät kilpikaarnamännyt pyrkivät myös kiinnittämään huomion. Onneksi kaikkia vanhempia puita ei ole korjattu teollisuuden raaka-aineiksi.
Mustikat kukkivat valtoimenaan. Aina välillä kuulen Karjalan käen kukuntaa tai muiden lintujen luritusta, mutta muuten äänimaailma on pitkälti tuulen suhinaa puissa ja omien askeleideni ääniä neulasten peittämällä polulla.
Kontiovaaran laavu on muutaman askeleen päässä Susitaipaleen reitiltä, pikkutien varressa. Istahdan hetkeksi nauttimaan välipalaa ja kuulostelen, onko muutamasta taivaalta tipahtaneesta vesipisarasta sateeksi. Ei nyt sentään!
Seuraavalla suolla pitkospuut ovat heikossa hapessa, suorastaan yllättävän kuluneita muihin reitin varrella olleisiin nähden. No, näissä olosuhteissa vahvakaan lankku ei kestä ikuisesti.
Tupasvilla sen sijaan täplittää suomaisemaa hyvinkin elinvoimaisena. Ja erotanpa lähituntumasta myös muutaman suomuuraimen kukan.
Pieni ja Suuri Kivilampi ovat erämaisia lampia, joiden rannoilla on myös muutamia upeita, harmaita keloja. Lampien välissä kangasmaasto muuttuu suomaisemaksi; ylitys sujuu puusiltaa pitkin. Sitten taas tarpomaan pitkoksille, kunnes maasto muuttuu kuivemmaksi ja vastassa on sekä hakkuaukeaa, hiekkatietä että kaunista harjupolkua.
Saavun Särkkäjärven taukopaikalle hyvillä mielin. Lehtovaaran kyläyhdistys huolehtii paikasta hienosti; rannalla on uimapaikka ja uimakopit, kaivo, hieno katettu tulipaikka ja rinteen päällä siisti autiotupa. Tänne olisi todella mukava jäädä yöksi, mutta tyydyn pitämään vain välipalatauon.
Reitti kulkee iloisesti vaihtelevissa maisemissa. Jos suomaisema alkaa kyllästyttää, on kohta edessä kuivaa kangasta ja harjuja, tai kapea metsäpolku vaihtuu toviksi pikkutiehen. Avohakkuualueet eivät tosin ilahduta silmää. Mikä siellä pölähti? Näen ukkometson nousevan siivilleen. Anteeksi häiriö...
Jo Särkkäjärven rannalla näkyi jälkiä majavien elämästä. Niinpä en ylläty, kun myöhemmin, jo Hattuvaaran tien ylitettyäni, polku yhtäkkiä päättyy veteen. Majavien pato on ilmeisesti tuhonnut pitkokset, joten tästä on keploteltava padon vieritse toiselle puolelle.
Nappaan rannalta majavan järsimän rangan apusauvaksi ja varmistan reitin ensin ilman rinkkaa. Pienellä rankojen virittelyllä ja "kävelykeppien" tukemana pääsen kohta ylitse turvallisesti.
Keli alkaa muuttua tuulisestä märemmäksi, mutta onneksi sade pysyy kevyenä. Saavun hakkuuaukealle, jonka halki polku on onneksi hyvin merkitty. Edessä on enää viimeinen pätkä ennen yöpaikkaa, Kaunisjärven laavua ja takana tarpomista tänään noin 22 km. Tänään jätin poimimatta polulta 45 korvasientä, joten tulet sytytettyäni joudun tyytymään valmiseväisiin...

Kommentit

  1. Voi miten iloiseksi tulin, kun löysin tänne blogiin! Etsin jotain tukevaa linkkiä Helvetinkolusta ja google opasti paikalle:) Ja sitten aloin lukea enemmän ja nyt en meinaa malttaa lopettaa!

    Erityisesti pidin lempipaikkani Saraakallion postauksestasi!

    T: Campasimpukan kauhanpyörittäjä

    VastaaPoista
  2. Kiitokset ja iloista kuljeskelua hienoissa maisemissa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit