Tornio: Nivavaara

Torniojoen vartta pohjoiseen menevän E8-tien varresta, Tornioon kuuluvan Karungin kylän alueelta löytyy mustapohjainen kyltti, jossa lukee Näköalapolku. Auto jää läheiselle P-paikalle; kävelemme tietä radan yli ja mietimme, tulisiko pikkutieltä kenties kääntyä jonnekin. Vaan koska opasteita ei näy, jatkamme matkaa puomin ohitse ja tietä pitkin ylämäkeen. Aurinko paistaa selkään ja lumikengät kulkevat vielä kainalossa, kunnes tie alkaa selvästi kaartaa väärään suuntaan. Mitä ilmeisimmin näköalapolku on jossain toisaalla, sittenkin.
Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen. Tarkistan vain kännykän kartasta, että meidän tulee suunnata enemmän vasemmalle, joten ei muuta kuin lumpparit siis jalkaan ja menoksi: omaa näköalapolkua tekemään kohti Nivavaaran huippua. Jos se vaikka hyvällä tuurilla löytyisi.
Kevätauringon valot ja sinisävyiset varjot leikittelevät tuulen tuivertamalla, nietostuneella lumella.
Vaikka liikummekin aika hissukseen, onnistumme säikäyttämään metsäkanalinnun pois sädehtivältä hangelta, läheisen puun latvaoksille. Liekö teeri vai joku muu se, joka jätti jälkeensä siiveniskujen pyyhkäisyillä piirretyn enkelinsiipikuvan.
Tarvomme miellyttävässä pakkaslumessa ja pyrimme pysymään suunnassa, josta Nivavaaran huipun kuuluisi löytyä. Korkeuseroja ei loivasti kohoavassa maastossa ole absoluuttisen helppoa havaita, mutta jatkamme sitkeästi eteenpäin. Tuo kohta on selvästi vähän korkeammalla, ja tuo...
Käyn ihastelemassa luontoäidin muovailemaa kelotaideteosta lähempää. Lumikengät kuljettavat todella mukavasti eteenpäin; ei ole huolta siitä, missä menisi latu, vaan voimme vapaasti valita reittimme. Mutkittelemme aikamme puiden suojissa, kunnes vastaan tulee moottorikelkan jälkiä, joista voi päätellä että Nivavaaran laki on jo selvästi lähempänä.
Mastohäkkyrät kertovat siitä, että Nivavaara on jossain mielessä myös hyödyllinen paikka, ei ainoastaan kaunis. Kallion juurella oleva pieni hirsimökki vaikuttaa viettäneen hiljaiseloa pitkäänkin. Lumen ja jään peittämä Tornionjoki siintää alhaalla edessämme; sen avittamana täällä liikkuessa onkin helppo pysyä oikeassa suunnassa.
Arvattavasti tämän nietostuneen lumikasan alla lymyilevät kolmiomittaustornin jäänteet, joten taidan olla Nivavaaran huipulla: 124,4 metriä merenpinnasta. Taattu näköalapaikka! Siksipä myös Nivavaara on ollut ranskalaisjohtoisen tiedemiesretkikunnan pysähtymispaikka, kun maapallon muotoa astemittauksilla selvittänyt tähtitieteilijä ja matemaatikko Pierre Louis de Maupertuis poikkesi huipulla vuonna 1736. Jo Maupertuis'n poppoo tähysteli Nivavaaralta niin Tornion kirkon kellotapulia kuin Aavasaksaa.
Edes aurinkolasien takaa ei Tornion kellotapulin tähystely nyt luonnista; on sen verran huikaiseva keli. Toisaalta jo Tornionjokilaakson maisemien katselu riittää mainiosti! Siirrymme nauttimaan retkieväistä kallioseinämän suojaan, jotta kevyt pakkasviima ei nipistele liikaa poskia. Mitenkähän lähellä Nivavaaralla sijaitsevaa tulipaikkaa olemmekaan? No, pärjäämme ilmankin.

Onnistumme käymään Nivavaaralla ilman että osuisimme opasteviitan lupaamalle Näköalapolulle, sillä seikkailemme myös Nivavaaralta alas omia reittejämme. Lumikengät saavat nauttia koskemattomasta hangesta (eläinten jälkiä lukuun ottamatta), sillä vapaalla alamäkitarpomisella on todella helppoa osua takaisin Torniojoen suuntaisesti kulkevalle tielle.
Mutkittelemme pian näköetäisyydellä tiestä, nuorten mäntyjen seassa, missä on valoisampaa kuin aikuisten puiden puolella. Metsän reunassa huomio kiintyy aika monilatvaisen näköiseen mänty-yksilöön. Tämä rehvakka mänty on peräti nelihaarainen! Eipä ole ennen tullut sellaista vastaan. Siinä tämän näköalaretken bonuspuu...

Kommentit

Suositut tekstit