Tourujoen asukaskävelyllä, Jyväskylä

Reilu kymmenen hengen porukka on kokoontunut Tourujoen rantaan, Lahkomyllynpolulle. Tourujoen asukaskävelyn aikana on tarkoitus sekä tutkailla Tourujoen rantamaisemia yläjuoksulta alajuoksun suuntaan että keskustella samalla alueen arvoista, kehittämisajatuksista ja -mahdollisuuksista.
Seuranamme kävelyllä ovat Jyväskylän kaupungin maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoski ja ympäristönsuojelupäällikkö Pasi Huotari. Keskustelua syntyy heti paitsi alkumatkasta Tourujoen näköalaa rannassa peittävästä pusikosta, myös Lohikoskentien sillan jälkeen Niskakujan varressa rehevänä roihuavasta jättipalsamikasvustosta. Puutarhakarkulainen jatkaa leviämistään yhä laajemmalle.
Lähestymme Tourujoen sulkevaa patoa. Joen alkuperäinen uoma on kaartanut täältä katsottuna padosta vasemmalle. Olen käynyt padolla kääntymässä myös vesitse, kajakilla. Toki haaveilen, että jonain päivänä voisi meloa näille nurkille, ohittaa padon kajakin kera maitse (mahdollista monilla melontareiteillä, joilla on hankalia koskia) ja jatkaa matkaa meloen Jyväsjärvelle saakka. Joen luonnontilaiseksi palauttaminen ei siis tekisi reitistä meikäläiselle melontakelpoista, sillä korkeuseroa Palokka- ja Jyväsjärven välissä on 16 metriä! Joen alkuperäiset koskiosuudet katosivat kartalta jossain vaiheessa Kankaan tehdasalueen rakentamisen ja laajentamisen yhteydessä.
Pysähdymme vähän ennen astumistamme Kankaankadulle. Töyräältä kävelytien oikealta puolelta on löydetty kivikautinen asuinpaikka. Keitä olivatkaan silloiset asukkaat?
Olen sekä kävellyt että pyöräillyt Kankaankatua lukemattomia kertoja ja tämä nurkkaus kivimuureineen on suosikkipaikkojani alueella. Mutta juuri tähän Kankaankadun ja kävelytien viereen on kaavoitettu viisikerroksinen kerrostalo. Kivimuuri ja hienot vanhat puut sen vieressä saisivat silloin kyytiä ja kävelytie linjattaisiin uusiksi toiseen paikkaan. Maakunnallisesti uhanalainen keltanokitkerö, jota muurin liepeillä kasvaa, tulisi myös siirtää toisaalle.
En haluaisi heittää hyvästejä tälle upeiden puiden tunnelmalliselle tienpätkälle, joka on kaunis jokaisena vuodenaikana - ja kohta, kun lehdet alkavat kellastua, kenties kaikkein kauneimmillaan.
Asukaskävelyllä on useita ihmisiä, jotka ovat joko asuneet tai asuvat edelleen Tourujoen tuntumassa. Yksi kulkija muistelee, että tässä Kankaantien talossa oli aikoinaan tehtaan lastentarha. Näitä puutaloja ei onneksi tulla purkamaan, sillä olemme nyt valtakunnallisesti arvokkaaksi tunnustetussa kulttuuriympäristössä.
Käännymme pian jyrkästi alas laskeutuville portaille, Tourujoen laaksossa kulkevalle viehättävälle luontopolulle. Heti alkumatkasta kuljemme tervaleppäkorven halki (sana "korpi" kuulostaa uskomattomalta tässä kaupungin keskustan tuntumassa!) ja kuulemme, että laaksossa voi havaita illan tullen muun muassa lepakoita. Koskikarat viihtyvät virtaavassa vedessä ja kuulemma täällä on tavattu myös kuningaskalastaja. Vastarannalle voi tulla jo ensi vuonna uusia taloja. Ajatuksissa on kuulemma ollut, että rantaan tulisi jokin portaikkotyyppinen oleskelupaikka. Se kuulostaa tosi hyvältä, samoin uusi kulkureitti vastarannalle, niin että luonnonsuojelualueen näkisi myös sieltä.
Jotkut lähialueen asukkaat ovat terrorisoineet luonnonsuojelualueen puuparkaa kaiverruksin. Vaikka lempi kuinka leiskuisi, olkaa ystävällisiä ja jättäkää puut rauhaan.
Tourujoen luontopolulla on tunnelmaa. Muistelen toukokuun hehkuvaa kevätvihreää, mutta tämä haaveelliseen syksyyn kallellaan oleva, villi ja vapaa metsä on suloinen edelleen.
Joku kertoo kuulleensa laaksossa olleesta riippusillasta, toinen muistelee kulkeneensa sillä itsekin. Olivatko laudat vaakasuuntaan vai pitkittäin? Onko se riippusiltamuisto täältä vai toisaalta, entä missä riippusilta on ollut? Ehkä silta on ylittänyt juuri tämän mutkittelevan "makkarauoman", joita täällä vanhan joenuoman peruina vielä riittää.
Tourujoen laakson seinämät ovat veden voimasta sortuneet monin paikoin; taannoin jopa niin pahasti, että vahvistustyöt olivat tarpeen. Toivon mukaan luonto peittää korjausten jäljet pian niin, että jyrkkä seinämä alkaa taas vihertää. Useita puuntaimia on ehtinyt jo nousta rinteeseen. Mutta joenmutkassa näkee, että veteen on joenuoman poikki kaatunut useita puita, kuten täällä on tavallista. Hmm... Melojan kannalta ne olisivat pieni haaste, joten saa nähdä, keksitäänkö siihen ratkaisua, vaikka luonnonsuojelualueella ollaan.
En ollutkaan aiemmin huomannut luontopolun vieressä olevaa talon kivijalkaa, joka on pusikon seassa. Muisto joenvarren aiemmasta asutuksesta. Orava vilistää yläpuoleltamme oksia pitkin kauemmas, polun varressa kyyhöttävä lokinpoikanen ei puolestaan ole millänsäkään ohikulkevista ihmisistä, vaikka se tuntuukin vähän eksyksissä olevan. Jos ihmiset ovatkin tällä puolen jokea vain käymässä, monelle eläimelle täällä on koti.
Nousemme luontopolulta Tourujokea seurailevalle kävelytielle. Vastarannalle on visioitu nykyisestä avarampaa maisemaa, niin että rantamaisemissa voisi myös oleskella. Sinne sopisivat kivasti ympäristötaideprojektit - vaikkapa samanhenkiset kuin kulttuuriluotsien Kuokkalan kartanolle tänä kesänä toteuttama projekti. Itse näkisin Tourujoen rantamaisemissa tulevaisuudessa mielelläni monenlaista taidetta, ympäristötaidetta tai muuta. Voi kun olisi mahdollista tilata joen varteen teos Jaume Plensalta, mutta se vaatisi aikamoisen lahjoituksen...  

Kävelyn päätteeksi käymme vielä yhdessä keskustelemassa heränneistä mietteistä ja toiveista Tourujoen alueen suhteen. Penkit säännöllisin välimatkoin tarjoaisivat lepopaikan taukoa kaipaaville (ja voivathan ne penkit olla hauskoja!), roskikset olisivat tervetulleita, samoin kuntoilulaitteet. Selkeät ja havainnolliset opastetaulut reiteistä helpottaisivat niitä, jotka eivät aluetta ja polkuja tunne. Esteetön reitti voisi sisältää myös taukopaikan, jossa pyörätuolillakin pääsee hyvin ulkopöydän ääreen.

Kun lähden kävelemään kotiin, muistelen kaiholla viimevuotista Joen varjot -valospektaakkelia, joka näytti tutun maiseman aivan toisessa valossa. Syyskuun lopussa kannattaa ainakin tulla taas Tourujoen yöhön!

Tourujoen kehittämissuunnitelman luonnos on parhaillaan työn alla ja ideoita otetaan edelleen vastaan. Mitä sinä haluaisit kohdata Tourujoella?

P.S. Lisää tietoja Tourujoen alueesta löytyy esimerkiksi Tourujoen ennallistamisen esiselvityksestä (2011).

Kommentit

  1. Taas olet ollut mielenkiintoisella retkellä. Alue on kyllä mukavaa kuljeskeltavaa, mutta en ole tiennyt tuosta kivikautisesta asuinpaikasta.
    Kyllä, penkkejä voisi laittaa alueelle ja tosiaan, nekin voisivat olla hauskoja. En käynyt asuntomessuilla, mutta siellähän oli hauskoja penkkejä kuvien perusteella, kuin taideteoksia.

    VastaaPoista
  2. Penkit olisivat samalla erinomaista käyttötaidetta. En ole nähnyt näitä paikan päällä, mutta Loviisassa on ollut tänä vuonna taidepenkkiprojekti: http://loviisanwanhattalot.fi/ohjelma/penkit/
    - loistoidea!

    Toki penkit voisivat olla myös hauskan muotoisia, kuten Mervi Vallinkosken vinkkaamat, perusistuimista poikkeavat Jeppe Heinin penkit: http://www.jeppehein.net/pages/project_id.php?path=works&id=126 - mutta jotkut niistä vaativat kyllä parkour-taitoja ;)

    VastaaPoista
  3. Hei, mutta ei sellaista tekonäppärää roskataidetta tarvita! kuten esim. ns. penkkipuisto siinä pesäpallokentän vieressä, sehän on NIIN typerä ja ruma juttu! Huonoja penkkikeksintöjä, joilla on erittäin epämukava istua. Eihän sellaisia keksintöjä tarvita, jotka ovat toivottomia. Kauneutta ympäristöön ja luonnonmukaisuutta vaalien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuasioitahan nämä monesti ovat. Ylipäänsä olisi kiva, jos penkkejä olisi enemmän reittien varrella, sekä jalkojen lepuuttamita että ihan vain rentoutumisistuskelua tai lukemista varten.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit