Siirry pääsisältöön

Runotulet-polku Vehkalammenpuistossa, Jyväskylä

Muutaman hengen porukka Kortepohjassa tai sen lähellä asuvista Jyväskylän ympäristöluotseista sai ajatuksen, että jotain kivaa voisi keksiä Vehkalammen futiskentän ja kuplahallin takana piileskelevään Vehkalammenpuistoon.  Maastokatsastuksen jälkeen paikaksi valikoitu Variskukkula, joka on ollut monen lähialueen lapsen pulkkamäkenä lumisina talvina ja kynttiläpolku jalostui Runotulet-tapahtumaksi sydäntalven iltaan.

Loppiaisen lämpötilaennuste alkoi hieman hirvittää, mutta päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Tuikkukynttilöiden käytöstä tosin oli pakko luopua, koska ne eivät pala kunnon pakkasella ulkona kuin hetken verran. Runotulien sytyttely alkoi hieman ennen iltakuutta ja olimme varustautuneet vilpoisaan keliin (noin -27 °C!) lämpimällä kerrospukeutumisella. Nautin itse erityisesti kaksien villasukkien ja huopatossujen lämmöstä. Ja lämpimän takkini hupun karvareunuksesta. Se on siinä juuri tällaisia talvi-iltoja varten!
Runot nojasivat puunrunkohin ja odottivat lukijoitaan ulkotulien valaisemina. Kun Runotulet-polku - lyhyt mutta toivottavasti sitäkin somempi - alkoi Variskukkulalla klo 18, jatkui kynttilöiden sytyttely edelleen, koska jostain syystä sormet tuppaavat kohmettumaan ja sydämet syttyvät hitaasti, kun elohopea laskee näinkin mukaviin lukemiin. No syty nyt!

Jännitimme kovasti, uskaltautuisiko muitakin talvi-illan hämystä nauttimaan, vaikka sisälle olisi niin helppo jäädä... Mutta hissukseen väkeä alkoi astella paikalle!
Variskukkulan vieressä hohti Vehkalammen kuplahalli aavemaista valoaan, mutta kynttilämme ja roihumme tekivät parhaansa houkutellakseen iltakävelijät keskittymään elävien tulien maailmaan ja runojen sanomaan.

Jokainen mukana ollut ympäristöluotsi oli valikoinut muutamia runoja Runotulissa muille jaettavaksi. Mukana oli mm. Risto Rasan, Arto Lapin, Einari Vuorelan ja Hannele Huovin tekstejä sekä Runorobotin kautta syntyneitä runoja. Yhteistä kaikille oli luontoteema, ympäristöluotsit kun ovat ympäristö- ja luontoasioista kiinnostuneita vapaaehtoisia.
Mukanamme oli myös risukeitin, ihka ensimmäiseni. Tämän kasasin Runotulille mukaan Ikean metallisesta aterinpurkista ja siipimutterein kiinnitetyistä kulmaraudoista ja alla oli foliovuoka. Näin pystyimme pitämään mininuotiota turvallisesti ja laillisesti, sillä Variskukkulalla ei oikeaa tulipaikkaa ole. Vaikka pakkanen hieman syttymistä hyydytti, sain tulen lopulta palamaan ihan kunnolla. Kyllä tämän päällä olisi vaikka iltateet keittänyt, mutta tällä kertaa tee oli matkassa termarissa ja tulen päätehtävä oli luoda valoa. Saatiinpa siitä kynttilätulien seuraksi myös savun tuoksu, metsätunnelmaa tuomaan!
Ympäristöluotsit voivat olla vaikka kävelykavereita pienillä luontoretkillä; tällä kertaa toivoimme että ainakin muutaman kulkijan askeleet johtaisivat iltakävelylle pois sähkövalotolppien valaisemalta asvaltilta, kokemaan toisella tavalla valoisan talvi-illan elämyksen lähiluonnossa.

Vietimme Variskukkulalla pienellä runotulipolullamme noin puolitoista tuntia tämän talven toistaiseksi kylmimmän talvipäivän iltana. Ainakin siitä tuli tämän vuoden viilein runotulitapahtuma! Iloiseksi yllätykseksemme meitä ei palellut juuri lainkaan ja kymmenet kävijät löysivät Runotulille. Totesipa joku, että toivottavasti ensi kerralla ei ole näin kylmä, niin tulee vielä enemmän porukkaa. Ensi kerralla? Ai pitäisikö tällaisia järjestää uudelleenkin? No mikä ettei!

Tähän loppuun juuri äsken Runorobotilla pyöräytetty runo
Liekehtivä haikeus
kaupungin laidalla.
hanki kulki ohi.

Kommentit

  1. Ihana idea! Kaupungit ovat täynnä näitä pieniä käyttämättömiä puistikoita ja tässäpä oiva idea niiden yhteisölliseen hyödyntämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tällaista voi tehdä jopa talvella, jos ei pelkää pakkasta :)

      Poista
  2. Hieno idea. Hämeenlinnassa oli vastaava Varikonniemessä. Alun perin ajattelin sinne jopa lähteä, mutta mittari näytti sen verran kovia pakkaslukemia, että peruutin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi varmasti kannattanut mennä! Yllättävän hyvin pakkasessakin tarkenee, tuo -27 astetta ei oikeasti tuntunut missään.

      Poista
  3. Todella ihana idea! Kun olisin tiennyt aiemmin niin olisi voinut pistää tietoa eteenpäin, toivottavasti järjestätte uudelleen niin saadaan paikalle lisää samaoista aiheista innostuneita :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensi kerta meille, mutta koska palaute on ollut niin mukavaa, saatamme hyvinkin järkätä vastaavan tapahtuman uudelleen, joko samassa tai eri paikassa. Joku jo heitti, että tehkää tästä perinne... Katsotaan, miten käy!

      Poista
  4. Mainio Loppiastapahtuma, ei muutakuin traditioksi.

    VastaaPoista
  5. Voi kun olisin tiennyt! Ensi vuonna olen paikalla!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, pitääköhän se oikeasti laittaa kalenteriin?!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…