Siirry pääsisältöön

Lontoo: Docklands


Perjantaikävelykseni valitsin oivan oppaan Steven vuoksi Brave New World: The Docklands Explorer -kävelyn, jonka lähtöpaikka on perjantaisin 13.30 Tower Hillin metroaseman viereisen suuren aurinkokellon (The Great Sundial) luona. Jo aurinkokelloa ympäri kulkien voi oppia Lontoon historiasta, sillä laatoissa käydään läpi kaupungin merkittäviä tapahtumia.

Roomalaiset perustivat Londiniumin noin vuonna 50 jKr. Siellä oli vuonna 60 jKr jo 30 000 asukasta, mutta kuningatar Boudican joukot tuhosivat kaupungin vuonna 61. Musta surma vuonna 1349 aiheutti valtavan väestökadon - peräti yli 35 000 asukasta kuoli - joten oli hämmentävää huomata, että vuonna 1400 asukkaita oli 45 000! Nythän lontoolaisia on liki 7,5 miljoonaa...

Kun ihmettelin tenniskenttää Towerin linnanpihan laidalla, kertoi Steve että linnassa asustavat Beefeaterit (”vartijaherrat” komeissa musta-punaisissa kostyymeissään), joten kenttä on heidän käytössään. Neljän hengen ryhmämme eli opas, kaksi lontoolaista ja minä, läksi astelemaan aurinkoisessa säässä Thamesin pohjoisrantaa kohti itää ja Canary Wharfia. Heti turistikansoitetun Tower Bridgen jälkeen alue hiljenee ja jokinäkymä peittyy St. Katharine's Dockissa 1970-luvulla rakennettuun The Tower-hotellikolossiin (entinen Tower Thistle), jonka juurella on sinänsä soma pyöreä valkoinen paviljonki - ja “tietenkin” Starbucks-kahvila. Näiden rakennusten paikalla oli kuitenkin vuodesta 1148 vuoteen 1825 St. Katharinen kirkko, joka purettiin rakentamisen ja satama-altaiden tieltä. Silloinkin osattiin pistää vanhaa sileäksi. Satama-altaassa on kalliita venepaikkoja lyhyeen ja pidempään käyttöön. Thamesin puolella näiden altaiden takana on 1800-luvulta peräisin oleva vanha makasiini Ivory House, jonka nimi juontaa surullisesta tuontituotteesta: norsunluusta.

Kävely jatkui Wappingiin ja Hermitage Memorial Gardensiin; siellä on uusien talojen lomassa puisto, jota koristaa yksinkertainen Wendy Ann Taylorin rauhankyyhky-muistomerkki. Jos kurkistaa puiston laidalta laskuveden aikana alas, näkee vedenpinnan tasoa osoittavat merkit - viime vuosina nousuveden maksimikorkeus on kohonnut; aallot loiskivat pahimmillaan uskaliaan lähellä alimpien asuntojen seiniä. Ei tee mieli ajatella Lontoon tuhotulvista kertonutta elokuvaa!

Täytyy sanoa, että Docklands on hieno alue, johon tutustuu ehdottomasti parhaiten kävellen. Jäljellä on vielä historiaakin, kuten (käytöstä poistettuja) vesivoimalla nerokkaasti toimineita nostosiltoja, vaikka suurin osa onkin uutta. Vanhoista satama-altaista on jätetty paikoin jäljelle vain kanavamainen kapea allas, mutta yhtä kaikki vesi antaa tilan tuntua alueen asuntojen ympärille. Kodeista 15% on kaupungin vuokra-asuntoja, joihin oli melkoisen kovat jonot, kun kämpät tulivat hakuun!

Shadwell Basin on suurin jäljellä oleva satama-allas, jossa voi myös liikkua vuokraveneellä tai -kanootilla. Kieltämättä ei tulisi mieleen ensimmäisenä lähteä melomaan kyseiseen altaaseen... Ennen kuin saavuimme Regent's Canalille ja sen ohi Limehouse Basiniin, ohitimme Gordon Ramsayn kuulemma edullisimman ravintolan Lontoossa, The Narrow -gastropubin, joka on myös hänen ensimmäinen pubinsa. Steve luotsasi meidät vielä autotunnelin yllä olevaan puistoon, ohi Talon Joka Jätettiin Jäljelle (muut Yrjöjen aikaiset purettiin puiston laidalta) ja pian olimme reitin päätepisteessä Canary Wharfilla. Paluumatka olisi sujunut myös maanalaisella tai DLR:llä, mutta valitsin vesikyydin - eikä siinä kauaa nokka tuhissut, kun Thames Clipper oli kiitänyt takaisin Tower Hillille. Yhtäkkiä huomasin olevani toisenlaisessa Lontoossa eli jälleen muiden turistien joukossa. Suosittelen lämpimästi Green City Walks-kävelyitä, kiitos Steve!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la