Kevätlunta

Lauantaiaamu, kello vähän yli seitsemän. Kiskon vaatteita niskaan ja lähden loisteliaaseen aamuaurinkoon, ylitän Eerolanlahden, hengitän kirkasta ilmaa. Ensimmäinen hiihtäjä suihkii jo pakkasliukkaalla ladulla.

Kun kuljen Rajakatua Taulumäelle, liikenne on uskomattoman hiljaista. Vain jokunen henkilöauto pyyhkäisee ohi. Jalkamiehiä ja -naisia on enemmän, koirilla tai ilman. Taulumäelle noustessa vasemmalla, Suvimäen alla, lumi on sulanut rinteessä kauniisti pikkuruiseksi lumikansaksi jo osittain paljaalla maalla. Isommissa lumikeoissa on hiekkaista sulamislunta, joka on jo luonut hentoja miniatyyrijääpuikkoja. Vaikka lumi on likaista, on siinä silti outoa kauneutta. Se kertoo keväästä.

Palaan takaisin jäälle ja huomaan että yksittäiset kävelijät ovat hylänneet polut ja kulkevat siellä missä tahtovat. Pakkasyön jäljiltä lumi ei enää upota. On hankiaisten aika. Astun syrjään polulta ja nautin kantavasta lumesta jäljellä olevan lyhyen matkan. Aivan mahtava aurinkoinen aamu.