Haukanniemessä

Haukanniemi on niin lähellä, että on suorastaan ihme, etten käy siellä useammin. Tuo ihanan rakentamaton niemi, kaupungin jopa aikanaan juhlapuistoksi lupaama keidas, joka on ollut pitkään mm. Keskisuomalaisen ja kiinteistöbisnestä tekevien hampaissa - kaavamuutos pitäisi muka tehdä, että sinne voitaisiin rakentaa vähintään sadoille ihmisille asuntoja. Eikö "uudessa" Jyväskylässä nyt jo riittäisi lääniä, johon väki asuttaa, että tämän keskustastakin kävelyetäisyydellä olevan alueen voisi edelleen säilyttää vailla tehoneliöitä.

Kuljin rantapolkua Rautpohjanlahden puolelta; tähän polkuun liittyi useasti jäältä sivupolkuja Kortepohjan suunnasta. Kävelijöitä riittää, koirilla tai ilman, eikä aurauskalustoa niitä varten tarvita. Aina joku käy tarpomassa alkujäljet lumisateenkin jälkeen. Peltoa reunustavan lepikon jälkeen alkoi kuusikko, sitten tulin nuoren koivikon maailmaan vanhalle niitylle ja pian olinkin niemen kärjessä. Nuotiopaikka kun vielä huollettaisiin polttopuilla, niin mikä olisi Tuomiojärvellä hiihtäjien ollessa, kun saisi tuletkin tehdä! Harvempi taitaa tuoda repussa omia puita sitä varten. Ikävä kyllä kaupunkitollous näkyy lähikoivuissa, joista on kuorittu tuohta sytykkeiksi.

Kävin vielä jäällä kurkistamassa igluun; lumikasaa on koverrettu sisältä nyt avarammaksi, niin että sinne mahtuu jo useampikin istuja. Toivottavasti iglu pysyy meidän ohikulkijoiden ilona vielä pitkään!