Juna jätti minut varrelle virran. Ainokaiselta aseman laiturilta kapusin portaat alas ja siirryin kävelytien penkan puoleiseen laitaan, ettei renkaista roiskuva rapa minua täplittäisi. Sitten vielä ripeästi tien yli ennen kuparilaatoitettua virastotaloa, mutta en huomannut väylää lumivalkean Kulttuurikeskuksen taa aivan pääosin sulan Vuoksen varteen, siispä kuljin edelleen viivasuoraa kävelytietä ajoradan varressa.
On outoa kulkea väylää, joka ei mutkittele; eteen ja taakse avautuu tylsän suora näkymä, jossa etäisyyttä on vaikea arvioida ja matka ei tunnu etenevän.
Kalastuspuiston kohdalla, lahdenpohjukassa uimahallin edustalla jää oli kyllin paksua liki 30 pilkki-innokkaalle. Paikassa näkee pätkävavan nytkyttelijöitä noin metrin, parin päässä sulasta vedestä niin kauan kuin jäätä ylipäänsä on. Oi aikoja, oi kaloja!
Metsäkaistaleen alkaessa tie oli viimein rannan tuntumassa. Veden kevyt liike helähytteli läpikuultavia, teräväreunaisia jääsirpaleita toisiaan vasten kuin kevätjäiden lähtiessä; jään kristallinkirkasta luontomusiikkia kylmäntummaa vettä vasten.
Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen saavuin jylhän, kuivan Imatrankosken uomalle (pato sulki vapaan virtauksen 1920) ja edessäni kohosi upea Valtionhotelli, 1903 valmistunut jugend-tyylinen Grand Hotel Cascade. Lukemattomat erimuotoiset ikkunat, ornamentit, graniittikoristeet, tornit ja ylipäänsä viehkeät muodot lumoavat joka kerta, kun hotellin näkee. Koski hotelleineen on kauneinta Imatraa.
On outoa kulkea väylää, joka ei mutkittele; eteen ja taakse avautuu tylsän suora näkymä, jossa etäisyyttä on vaikea arvioida ja matka ei tunnu etenevän.
Kalastuspuiston kohdalla, lahdenpohjukassa uimahallin edustalla jää oli kyllin paksua liki 30 pilkki-innokkaalle. Paikassa näkee pätkävavan nytkyttelijöitä noin metrin, parin päässä sulasta vedestä niin kauan kuin jäätä ylipäänsä on. Oi aikoja, oi kaloja!
Metsäkaistaleen alkaessa tie oli viimein rannan tuntumassa. Veden kevyt liike helähytteli läpikuultavia, teräväreunaisia jääsirpaleita toisiaan vasten kuin kevätjäiden lähtiessä; jään kristallinkirkasta luontomusiikkia kylmäntummaa vettä vasten.
Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen saavuin jylhän, kuivan Imatrankosken uomalle (pato sulki vapaan virtauksen 1920) ja edessäni kohosi upea Valtionhotelli, 1903 valmistunut jugend-tyylinen Grand Hotel Cascade. Lukemattomat erimuotoiset ikkunat, ornamentit, graniittikoristeet, tornit ja ylipäänsä viehkeät muodot lumoavat joka kerta, kun hotellin näkee. Koski hotelleineen on kauneinta Imatraa.
Kommentit
Lähetä kommentti