Siirry pääsisältöön

Lontoo: Idän jalokivet


Lontoo on loistava kävelykaupunki, josta löytyy kansoitettujen katujen vaihtoehdoiksi myös leppoisia opastettuja kävelyretkiä.

Viime torstainen Jewels of the East alkoi Mile Endin maanalaisen aseman luota, missä Steve Thomas odotteli opastettavia. Mikä kätevintä, ei kävelylle tarvinnut ilmoittautua etukäteen, sen kun meni paikalle ajoissa. Kävelyopastuksen hinta on 5 puntaa/hlö ja Steve antaa tuoton hyväntekeväisyyteen, mm. syöpätutkimukseen.

Vilkasliikenteiseltä kadulta Steve ohjasi pienen ryhmämme ihailemaan eheänä säilynyttä Yrjöjen aikaista arkkitehtuuria edustavaa Tredegar Squarea. 1830-40-luvuilla talot rakennutti hiilikaivoksilla rikastunut Charles Morgan, sittemmin Sir Tredegar. Sieltä jatkoimme edelleen kohti kanava-aluetta, Idän pikku-Venetsiaa. Suffragetit olivat aktiivisia East Endin alueella ja Sylvia Pankhurst perusti sinne lelutehtaan auttaakseen työttömiksi jääneitä naisia sekä lasten päivähoitopaikan. Läheinen asetehtaan naapurissa sijainnut "Gunmakers Arms"-pubi sai uuden lempinimen "The Mothers' Arms", koska 1915 Pankhurst valtasi sen palvelemaan mm. lasten päivähoitopaikkana.

Mile Endin läpi on kulkenut vanha roomalainen tie, Roman Road, jonka paikkeilla sijaitsevat liikeet ovat kaikki Roman jotakin; kynsihoitola Roman Nails, kiinalainen ravintola Roman Empire ja kiinteistövälittäjä Roman Properties...ja ostoksia voi tietenkin tehdä Roman Road Marketilla.

Victorian puistoa reunustaa etelässä Hertford Union Canal, jonka varrella kulkee kävelijöiden ja lenkkeilijöiden rauhallinen reitti. Jostain kumman syystä onnekkaat kanavan varren taloissa asujat eivät näy pitävän edes pikkuruisia veneitä rannassaan! Parin norjalaisen kävelijän kanssa ihmettelimme tätä oppaalle, outoa porukkaa! Vuonna 1845 avattu Victorian puisto on Britannian ensimmäinen julkiseksi perustettu puisto, jonka tarkoituksena oli tarjota virkistysmahdollisuus etenkin työläisille. Puutarhat ruusutarhoineen olivat vasta heräämäisillään; ensimmäiset esikot, krookukset ja narsissit kukkivat. Puiston veden äärellä sijaitseva kahvila tarjoaa luomuherkkuja, niin maukkaita leivonnaisia kuin lounastakin. Toiveikas Steve ei onnistunut bongaamaan alueella usein päivystävää haikaraa.

Regent's Canalin varressa on myös ympärivuotisten asukkaiden vanhoja asuntolaivoja. Lontoon keskustasta olisi mahdollisuus veneillä aina Pohjois-Englantiin saakka - jos vain on alus ja muutama viikko aikaa. Yhdellä sululla on kanavanvartijan mökin lisäksi vielä vanha talli (nyt siellä iski kalastajaporukka korttia!), jossa sulkuporteilla työskennelleet hevoset majailivat. Vedenpinta päilyi nyt tyynenä, vain yksi vene oli liikenteessä. Mikä yllätys olikaan nähdä pian modernia arkkitehtuuria ja kuparipinnoitettuja ulkoseiniä - Queen Mary's Collegen opiskelija-asuntoloita aivan kanavan varressa! Opiskelijoilla on parhaimmillaan hulppeat näkymät Lontoon uusimaan puistoon, Mile End Parkiin ja sen ekologiseen puutarhaan.

Retki opastuksineen oli hieno kokemus; tuonne ei olisi omin päin hoksannut lähteä eikä opaskirjojen tavaaminen korvaa oikeaa ihmistä, joka tietää asioista ja jolta voi kysyäkin. Reilu 2,5 tunnin kävelyretki päättyi lähtöpaikkaan Mile Endin metrolle. Sieltä olisi voinut jatkaa vielä reilun mailin mittaisen patikan verran Thamesille...

Kommentit

  1. Onneksi huomasin klikata valokuvan auki! Mikä ihana vesi ja valo! Kevät!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva