Siirry pääsisältöön

Suomen taidepankissa

Jo yksin Tieteiden yö olisi tänään hyvä syy tallustaa Kruununhakaan. Kun oikaisen Senaatintorin poikki Snellmaninkadulle, mietin, onkohan 200 vuotta saavuttaneen Suomen Pankin edessä pitkäkin jono. Onhan siellä; jonon pää lähtee Kirkkokadulta ja kiertää koko Snellmaninaukion, kaartaen Rauhankadun kulmasta kunnianarvoisan rakennuksen ovelle. Vain neljänä päivänä yleisölle avoin taideokokoelma on saanut väkeä liikkeelle, joten jalkakäytävällä edetään superhidasta vauhtia.
Reilut puolitoista tuntia vierähtää, ennen kuin olen ensimmäisenä jonossa. Edelläni on ollut 715 sitkeää jonottajaa, joista ensimmäiset olivat tulleet paikalle jo puoli neljältä, kun ovet avautuivat viideltä. Ovimies arvelee, että kaikkiaan 900 kävijää ehtii sisälle vielä tänään. Toiseen kerrokseen johtavassa komeassa portaikossa Juho Rissasen lasimaalaukset kirkkaine väreineen pysäyttävät heti, Harlekiinisalissa ihastun Unto Koistisen omakuviin (toista täydentää teksti, jossa taiteilija anoo Kuulta lisävuosia), Axel Gallén-Kallelan ikoninomainen Aino-triptyykki on avarassa salissa mustan flyygelin ja Dora Jungin valtavan, abstraktin pellavadamastityön seurassa. Tummanpunaisessa Amelie-salissa hehkuvat Albert Edelfeltin, Louis Sparren, Eliel Saarisen ja Amelie Lundahlin naiset, mutta alakerrassa häkellyttää Eva Anttilan 1952 itse värjäämistään langoista kutoma huikea seinävaate, joka kertoo Suomen kaupungistumisen tarinaa kera lukuisin yksityiskohdin. Jonotus kannatti.

Koska Tieteiden yö pitää Krunikassa tiettyjä ovia auki vielä lähellä iltayhdeksää, pistäydyn myös viereisessä Kansallisarkistossa aistimassa tutkimuksen tunnelmaa; käytävien seinissä vierailijaa tervehtivät koristeelliset antiikin hahmot. Ja kyllä siinä kirjastosalissa kelpaa tutkijanpöydän ääressä tutkia kirjallisuutta! Snellmaninkadulta poikkean vielä tummanpuhuvaan, goottihenkiseen porraskäytävään ja kapuan rautaportaita  Helsingin yliopiston museon uumeniin, mutta en jaksa ihmetellä hauskoja hammaslääkärituoleja, Keisarien salia ja hurjia fossiileja kuin hetkisen.
Sederholmin talo Aleksin ja Snellmaninkadun kulmassa on valaistu yönsinisin lampuin ja sen ovella palaa kynttilälyhty. Astuttuani sisään kajahtaa salista lied-laulajattaren romanttinen laulu; hän vetää pätkän kokeeksi ennen kohta alkavaa ilmaista konserttia. Kierrän Yö-näyttelyn Helsingin kantakaupungin vanhimmassa, jo 1757 valmistuneessa talossa. Toisessa kerroksessa voi eläytyä yön maailmaan myös tutkimalla yhden salin kattoon heijastettua tähtitaivasta. Mikä levollinen päätös pienelle iltakävelylle taide-tiedeyöhön.

Kommentit

  1. Huh,jopas olet jaksanut jonottaa pitkään. Arvatenkin näyttely oli varmasti upea!

    VastaaPoista
  2. Näyttely oli oikeasti hieno ja monipuolinen. Hyvä tuuri, kun satuin olemaan Hgissä juuri eilisiltana! Näyttelyn piti sulkeutua yhdeksältä, mutta vielä n. 20.50 oli ulkona muutaman metrin verran sitkeitä jonottajia; mietin, jaksavatko taidekerholaiset jne antaa armeliaasti jonottajille jatkoaikaa, että loputkin pääsevät vielä sisälle, eikä vain naulakoille asti - tai saa kehotusta tulla uudelleen huomenna...

    VastaaPoista
  3. Katselin sitä jonotusta TV:stä - näyttipä kylmältä!

    VastaaPoista
  4. Itse kaipasin vain villasukkia kenkiin, muuten tarkenin mainiosti. Tämän päivän Hesarin kuvassa jollakin jonottajalla näytti olevan rukkaset kengänkärkien päällä ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva