Siirry pääsisältöön

Ylä-Tuomiojärvi

Nousen ylös Kypärämäkeä ja saan hyvän alkulämpimän. Edessä on pidempi ulkoilu, sillä aion kiertää Ylä-Tuomiojärven, joka ennen Jyväskylän ja maalaiskunnan kuntaliitosta oli kokonaan maalaiskunnan puolella.

Tienvarren kuusten oksien lomasta pilkahtaa aurinko, kun kävelen Vesangantien piennarta Könkkölän tuntumaan. Reitti jatkuu edelleen piennarkävelynä Ruokkeen suuntaan, sillä näillä main ei kävely- ja pyöräteitä tunneta. YIT:n pakettiautoa on väistettävä astumalla hankeen. Vaan onpa tuossa hieno roskiskatos!
Kun punainen täysperävaunullinen rekka tulee kapealla tiellä vastaan, astun taas suosiolla hankeen. Kuljettaja puhuu kännykkään, mutta ei hätää. Saan vain komean lumipölläytyksen päälleni ilmavirran myötä. On siis lähdettävä hiljaisemmalle reitille; käännyn ennen Majakoskea Soikkalantielle, jolta Ylä-Tuomiojärven eteläpää jo siintää omakotitalojen takaa. Kivelänlammentiellä kuulen takaani kopsetta.
Kopse lähestyy vauhdilla ja yhtäkkiä ohitseni singahtaa kaksi ravihevosta ohjastajineen - toisissa kärryissä istuu kyydinotossa myös juniori. Kärryt etenevät rivakkaa vauhtia ja katoavat mutkan taakse. Mikäs tässä, hyvin auratulla ja puhtaanvalkealla tiellä!

Ihastelen lumisia puita ja ympäröivää hiljaisuutta, joka ennestään syvenee, kun käännyn Pirttimäenkujalle. Tätä väylää ei ole aurattu, joten kävelen autonrenkaiden jättämässä kapeassa urassa. Kuja on hämmentävä nimitys tälle tiiviin kuusimetsän läpi kulkevalle pikkutielle, jonka varrella on nyt asutusta vain aivan loppumatkasta, kun saavun viimein Reijuun ja Saarenmaantielle.
Ylä-Tuomiojärven pohjoispäädyn maisemaa paljastuu näin talviaikaan Saarenmaantielle. Lähden kävelemään sen vasenta piennarta pitkin kohti Palokkaa, jonne on matkaa vielä muutama kilometri - ja alkuun (tässä vaiheessa) erityisen pitkältä tuntuva ylämäki. Mäen laelta kääntyi ammoin tie kaatopaikalle, vaan ei enää.
Tien oikealla puolella korkeiden koivujen ryhmä on vastavalossa jännittävän näköinen, oksilla killuvine risupalloineen. Pilvisen taivaan takaa aurinko alkaa jo kääntyä mailleen. Onneksi pian tulee Palokka, sillä jalat alkavat jo toivoa lepoa...Käännyn sieltä väsyneenä mutta tyytyväisenä takaisin kaupunkiin. Ylä-Tuomiojärven kiertämiseen kävellen humahti mukavasti koko iltapäivä.

Kommentit

  1. Olipas teillä vielä hienoa eilen! Olimme Ylisillä Anitan luona ja kävimme koiralenkillä ja siellä satoi melkoisen märkää tavaraa taivaalta. Tänään täällä Hyvinkäällä on tullut aivan silkkaa vettä:-(
    Sulla on kyllä tosi hyvä kännykkäkamera, kun kuvat on noin ihanan näköisiä!

    VastaaPoista
  2. Seija, täälläkin on nyt jo plussalla,ikävä kyllä, eli lumi alkaa pehmetä pahasti...
    Eiliset kuvat on otettu vaihteeksi ihan oikealla kameralla, siksi niissä ei ole punertavaa reunaakaan ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva