Nousen ylös Kypärämäkeä ja saan hyvän alkulämpimän. Edessä on pidempi ulkoilu, sillä aion kiertää Ylä-Tuomiojärven, joka ennen Jyväskylän ja maalaiskunnan kuntaliitosta oli kokonaan maalaiskunnan puolella.
Tienvarren kuusten oksien lomasta pilkahtaa aurinko, kun kävelen Vesangantien piennarta Könkkölän tuntumaan. Reitti jatkuu edelleen piennarkävelynä Ruokkeen suuntaan, sillä näillä main ei kävely- ja pyöräteitä tunneta. YIT:n pakettiautoa on väistettävä astumalla hankeen. Vaan onpa tuossa hieno roskiskatos!
Kun punainen täysperävaunullinen rekka tulee kapealla tiellä vastaan, astun taas suosiolla hankeen. Kuljettaja puhuu kännykkään, mutta ei hätää. Saan vain komean lumipölläytyksen päälleni ilmavirran myötä. On siis lähdettävä hiljaisemmalle reitille; käännyn ennen Majakoskea Soikkalantielle, jolta Ylä-Tuomiojärven eteläpää jo siintää omakotitalojen takaa. Kivelänlammentiellä kuulen takaani kopsetta.
Kopse lähestyy vauhdilla ja yhtäkkiä ohitseni singahtaa kaksi ravihevosta ohjastajineen - toisissa kärryissä istuu kyydinotossa myös juniori. Kärryt etenevät rivakkaa vauhtia ja katoavat mutkan taakse. Mikäs tässä, hyvin auratulla ja puhtaanvalkealla tiellä!
Ihastelen lumisia puita ja ympäröivää hiljaisuutta, joka ennestään syvenee, kun käännyn Pirttimäenkujalle. Tätä väylää ei ole aurattu, joten kävelen autonrenkaiden jättämässä kapeassa urassa. Kuja on hämmentävä nimitys tälle tiiviin kuusimetsän läpi kulkevalle pikkutielle, jonka varrella on nyt asutusta vain aivan loppumatkasta, kun saavun viimein Reijuun ja Saarenmaantielle.
Ylä-Tuomiojärven pohjoispäädyn maisemaa paljastuu näin talviaikaan Saarenmaantielle. Lähden kävelemään sen vasenta piennarta pitkin kohti Palokkaa, jonne on matkaa vielä muutama kilometri - ja alkuun (tässä vaiheessa) erityisen pitkältä tuntuva ylämäki. Mäen laelta kääntyi ammoin tie kaatopaikalle, vaan ei enää.
Tien oikealla puolella korkeiden koivujen ryhmä on vastavalossa jännittävän näköinen, oksilla killuvine risupalloineen. Pilvisen taivaan takaa aurinko alkaa jo kääntyä mailleen. Onneksi pian tulee Palokka, sillä jalat alkavat jo toivoa lepoa...Käännyn sieltä väsyneenä mutta tyytyväisenä takaisin kaupunkiin. Ylä-Tuomiojärven kiertämiseen kävellen humahti mukavasti koko iltapäivä.
Tienvarren kuusten oksien lomasta pilkahtaa aurinko, kun kävelen Vesangantien piennarta Könkkölän tuntumaan. Reitti jatkuu edelleen piennarkävelynä Ruokkeen suuntaan, sillä näillä main ei kävely- ja pyöräteitä tunneta. YIT:n pakettiautoa on väistettävä astumalla hankeen. Vaan onpa tuossa hieno roskiskatos!
Ihastelen lumisia puita ja ympäröivää hiljaisuutta, joka ennestään syvenee, kun käännyn Pirttimäenkujalle. Tätä väylää ei ole aurattu, joten kävelen autonrenkaiden jättämässä kapeassa urassa. Kuja on hämmentävä nimitys tälle tiiviin kuusimetsän läpi kulkevalle pikkutielle, jonka varrella on nyt asutusta vain aivan loppumatkasta, kun saavun viimein Reijuun ja Saarenmaantielle.
Olipas teillä vielä hienoa eilen! Olimme Ylisillä Anitan luona ja kävimme koiralenkillä ja siellä satoi melkoisen märkää tavaraa taivaalta. Tänään täällä Hyvinkäällä on tullut aivan silkkaa vettä:-(
VastaaPoistaSulla on kyllä tosi hyvä kännykkäkamera, kun kuvat on noin ihanan näköisiä!
Seija, täälläkin on nyt jo plussalla,ikävä kyllä, eli lumi alkaa pehmetä pahasti...
VastaaPoistaEiliset kuvat on otettu vaihteeksi ihan oikealla kameralla, siksi niissä ei ole punertavaa reunaakaan ;-)