Harjun valossa

Harjulla vallitsee kevättalvinen fiilis; päivänvalo siilautuu mäntyparven välistä, kun tallon ystävällisesti lumeen tehdyissä jäljissä kaupungin keskustan puoleista rinnettä. Siellä täällä näkyy suksien jälkiä ja polku-uriakin on runsaasti. Vaikka miinusasteita piisaa, osa kaupunkilaisista viitsii kavuta Jyväskylän keskustasta ylämäkeen, joko kävelemään tai laskemaan mäkeä, näköpiirissään maisemat kaupungin yli.

Jaakko Valon seinämaalaus (1988; Yliopistonkatu 10) saa ylimääräisiä valokaistaleita koristeekseen viereisen Keskusseurakuntatalon ikkunoiden heijastuksista. Olen aina pohtinut, ovatko vaaleat viivat katuja jostain lähitienoilta kaupungin kartassa...

Käyn kääntymässä Seminaarinmäen kampuksella ja osun Athenaeumin takana olevalle roskalavalle. A-rakennukseen on tehty viime aikoina tilaa sen uusille asukkaille, viestintätieteiden laitoksen väelle. Kyytiä ovat saaneet ainakin muutamat rakennuksen tunnusomaisella raitakankaalla verhoillut tuolit.

Seminaarinmäen harjulla leikittelee jo laskusuunnassa olevan auringon valo. Hiljentymishuone Pajalle vievän polun valaisimeen on syntynyt yksi ainokainen jääpuikko.

Palaan Seminaarinmäeltä Moirislammen polkujen ja Mäki-Matin perhepuiston kautta takaisin Harjulle. Norssin päädyssä on selvästi laskettu ahkerasti mäkeä - kun kapuan ylös, löydän puun juurelta pahvilaatikon kappaleen. En kuitenkaan käytä tilaisuutta hyväkseni ja ota vauhteja alamäkeen tai jää istumaan rinteelle tuotuun risaiseen korituoliin, jossa joku kenties käy iltapäivisin mietiskelemässä.

Hetki sinistyy, ilma alkaa viiletä. Laskeudun polkua loivasti Harjun Mäki-Matin puoleista rinnettä. Mäki-Matin nimeen passelisti on kesäteatterin paikkeilla pari värikkäisiin varusteisiin pukeutunutta kaveria työstämässä mäenlaskupaikkaa eli ehkä tällekin puolelle on syntymässä taas pieni uusi hyppyri vauhdinottoa varten.  Hei lystiä laskuun kaikille Harjun rinteistä nauttiville!